Näyttelyrumba jatkuu...

Taitaa taas olla reilu kuukausi edellisestä kirjoituksesta...
Pääsiäisenä aloitettiin meidän lauman näyttelyturnee. Kyllä sitä pitää olla höpelö kun suostuu ravaamaan peräkkäisinä viikonloppuina näyttelyissä. Pääsiäisenä oltiin Lappeenrannassa näyttelyssä. Oikku oli PU 2 ja sai ekan CACIBin joten sekin tili on nyt avattu. Mutta kaikkein suurimman yllätyksen järjesti meidän vanhus. Huli oli ekaa kertaa ilmoitettu vetskuihin ja tuloksena oli ROP, ROP-vet ja sokerina pohjalla vielä BIS 3-vet. En kyllä odotellut että noin hyvin voisi mennä.
Tulevana viikonloppuna on ryhmis Outokummussa jonne myös ollaan ilmoittauduttu. Ja sitä seuraavana viikonloppuna on sitten Lahden näyttely. Mutta nuo kun on käyty niin sitten onkin taukoa.

Harrastusrintamalla ei uutta. Nyt ei olla kunnolla päästy oikein mitään tekemään. Auto oli reilun viikon seisomassa kun mäni joku sellainen osa mitä ei ollut liikkeen hyllyssä vaan oli tilattava. Ja sitten kun sai sen osan viimein ja vihdoin niin työt oli esteenä.
Keppeihin on tilattu ohjurit ja ne kun saan niin päästään kunnolla tekemään keppejä. Nyt en oo verkoilla edes ottanut jotta saataisiin Oikun kepit kuntoon. Oikun kontakteja ollaan tehty Janitan neuvomalla tyylillä mutta paljon on niissäkin vielä tekemistä. Se on ihme miten se takapuoli ei meinaa pysyä paikoillaan...
Tokorintamalla ollaan yritetty saada niitä ylimääräisiä säätöjä pois...Huonoin tuloksin. Mutta ehkä joskus... :)
Agikisojakin pitäisi katsoa mihin Oikkua ilmoittaa ennenkuin on liian myöhäistä. Janita on tulossa kouluttamaan toukokuussa Okuun niin toivottavasti silloin pystyy osallistumaan vielä kympillä koulutukseen.
Paimennuskurssin alkua odotellaan innolla. Enää reilu kaksi viikkoa niin sitten päästään pellolle lampaiden kera.

Pojat kävivät tänään silmäpeilauksessa ja kummallekkin annettiin lausunto TERVE. Sanoin Jarille että tutkii silmät kunnolla ja merkkaa pienenkin poikkeaman silmissä. Mutta ei löytänyt mitään. Hyvä niin!

Varmaan sunnuntain jälkeen käyn pistämässä näyttelytuloksia...

Paljon on tapahtunut

Nyt on kyllä tosi pitkä aika edellisestä kirjoituksesta. En vaan ymmärrä miten se on niin vaikeaa tulla koneelle ja muutama lause kirjoittaa...
Jaahas, aloitetaan vaikka meidän Oikun ekoista agikisoista. Suoraan sanottuna koira oli keskeneräinen kisoihin mentäessä, kepit ei ollut kunnossa eikä myöskään kontaktit. Mutta lähdimme hakemaan kisakokemusta Oikulle sekä myös tietysti itselleni kun on pitkä aika viimeisistä kisoista. Tuloksen saaminen ei käynyt edes mielessäkään.
Eka radalla saimme hyllyn jo kolmannella esteellä. Koira oli vähän omissa maailmoissaan eikä tullut sillä tavalla mitä aattelin. Ja toiseksi jäin "ehkä" hiukan mummoilemaan. Olipa taas uutinen : ) Pientä epävarmuutta oli koirassa havaittavissa ekalla radalla. Muuten rata meni ok, ohjauksellisesti rata ei ollut sellainen mitä olisin itseltäni toivonut. Kontaktit otettiin "hienosti" läpijuoksuna. Eli pääasia oli että koira ei loikkaa kontaktilta alas kilometrin päästä.
Toinen rata oli hypäri ja siinä oli nähtävissä sitä Oikkua mitä yleensä reeneissäkin on. Hyllyn teimme nyt neljännelle esteelle. Ohjasin koiran ohi muurin, kyllä sekin näköjään onnistuu...Ja ennenkuin kerkesin mitään tehdä, Oikku oli jo käynyt putken suorittamassa. Tällä hypärillä kyllä näki miten auttamattomasti olin myöhässä joka paikassa. Ja tuli taas kantapään kautta opittua, että pitää muistaa sitä koira ohjata eikä olettaa!!!
Hyllysaldosta ja ohjauksellisesti huonoista radoista huolimatta oon tosi tyytyväinen Oikun toimintaan kisapaikalla sekä radalla. Tekemisen into näkyi eikä kertaakaan haahuillut tai pyrkinyt radalta pois mitä vähän etukäteen jännitin. Eli menemme toisenkin kerran kisoihin : )
Niin ja sinä päivänä jakoivat 1- ja 2- luokan koiralle symppis-palkinnon ja Oikku sai 1-luokan symppis-palkinnon!!! Tuomari vain sanoi palkintoa hakiessani, että koiralla on kyllä asenne kohdallaan radalla. Tiiä mitä sitten tarkoittanut... ; )

Sitten kävimme Tuusniemen näyttelyssä 21.2. Mukana oli vain Oikku koska Huli ei vielä päässyt vetskuihin niin en ilmoittanut sitä ollenkaan. Meidän saldo oli PU 2 ja varaserti. Ihme kun saimme edes sen ERIn käytöksen puolesta. Oikku ei varmaan oo ikinä käyttäytynyt tuolla tavalla kehässä mitä se nyt teki. Naama punaisena yritin koiran pitää maan tasalla seisomassa neljällä tassulla mutta se oli aika vaikeaa...Tuomarikin naureskeli meille : ) Juoksutukset eivät olleet sen helpompia... PU-kehän jälkeen tuomari tuli Oikkua silittämään ja tuumasi Oikulle, että jospa sie iän myötä tulisit rauhallisemmaksi. Vaikea uskoa että tuo koira olisi joskus "rauhallinen". Varmaan 10 vuotiaanakin se käyttäytyy samalla tavalla. No ehkä pitäisi katsoa itsensä peiliin. Emme juurikaan reenaile näyttelysysteemejä. Mutta pääasia että koiralla oli hauskaa kehässä vaikka emännällä ei ehkä ollut niin hauskaa.

Tämän viikon keskiviikkona tulin Turkkusesta kotiin. Oltiin Oikun kanssa taas yhden kerran Janitan agility opissa. Paljon taas tuli uutta sekä vanhaa mutta nyt taas päästään eteenpäin neuvojen avulla. Miulla on ongelmana se että jään aina jumittumaan (niinkuin myös radalla : )) ja jankkaamaan samoja enkä osaa viedä opetusta loogisesti eteenpäin. Kontakti opetukseen tuli kyllä tosi paljon uutta mitä en oo ajatellutkaan. Kepitkään ei oo ongelma mutta oon ne itse sellaiseksi tehnyt. Mutta nyt on taas reeni-intoa ja palikoita mitä käyttää.
Junalla taas Oikun kanssa matkusteltiin. Ja yllätys, yllätys, keskiviikkona kun oli kotiin lähdönaika niin oli Turun päässä vr:llä hässäkkää. Joten junat ei kulkeneet aikataulussaan. Helsingin päässä meille tuli tunnin odotus ennenkuin seuraava Joensuun juna lähti. Oikku on kyllä aivan uskomaton matkustuskaveri. Se ei ota mistään itseensä ja nytkin rautatieasemalla, jossa oltiin ekaa kertaa, se chippaili kuin kotonaan. Ei sitä häirinnyt väenpaljous eikä ihmisten matkatavarat. Hyvin pystyi tekemään kaukkareita ihmisten seassa ja palkkautui hihnallaan. En jaksanut kaivella nameja...Koirasta varmaan irtoaisi vieläkin enemmän kun vain osaisi sen kaiken hyödyntää.

Nyt tuli taas hirveä tekstisepustus... : ) Palaillaan!

Juhlat juhlittu

Joulut ja uudet vuodet on juhlittu. Joulu menikin töissä ollessa, kotona kerkesi käyvä vain nukkumassa. Uusi vuosikin vietettiin kotona. Sitä on varmaan vanhaksi tullut...
Uuden vuoden päivänä käytiin testaamassa Höytiäisen jää ja hyvin kesti. Koirilla oli ainakin hauskaa kun saivat juosta kuin päättömät kanat kun ei tarvinnut väistellä mitään.
Täällä on nyt reilun viikon pidellyt kovia pakkasia eikä oikein mieli tee ulkoilla vaikka keli olisi muuten hyvä. Onneksi on nyt luvannut että lauhtuu.

Reenirintamalla ei uutta. Oikulle tehdään häiriöreeniä kontakteilla. Nyt sovellettaan joka paikkaan käsky sanaa. Ainut vaan että nyt se tarjoaa sitä nenää tokoreeneissäkin jos ei heti tapahdu mitään. Ohjaus reeniä ollaan aika paljon myös tehty. Hulin kanssa tehdän tokon avo-liikkeitä. Nouto rupeaa pikku hiljaa olemaan sellainen niinkuin sen haluan. Ainut vaan että taas on tullut kapulan pureminen aika pahasti takaisin. Yhdessä vaiheessa se oli melkeinpä kokonaan unohtunut.

Oikulle on nyt varattu aika kuvauksiin, ensi viikolla pitäisi sinne mennä. Sain synttärilahjaksi koiralle kuvauksen...Ehkä olen epänormaali nainen kun en halua kultaa ja mammonaa lahjaksi : ) Mutta lahja tulee tarpeeseen.

Ensi kesän paimennussuunnitelmatkin on nyt tehty tai itse asiassa jo ilmoittauduttu. Osallistutaan Oikun kanssa junior herding testiin. Saa nähä miten tuossa hommassa käy. Testi on heinäkuussa joten saadaan vielä keväällä aikaa hioa meidän systeemejä. Farmikisat ovat myös siirtyneet heinäkuulle ja kovasti olisi tarkoitus myös niihin osallistua.

Mutta palaillaan...

Aikaa viimeisestä...

No huh huh... Ihan hävettää kun on taas pitkä aika edellisestä. Kaikkea on taas kerennyt tapahtua.
Aloitellaan aika järjestyksessä...
Joo, elikkä marraskuun alussa käytiin Vantaalla schape-erkkarissa. Huli sai ERIn mutta ei sijoitusta ja Oikku sai myös ERIn ja kilpailuluokan kakkonen. PU kehässä ei sijoitusta. Samalla käytiin jalostustarkastuksessa Oikun kanssa. Kohtalaisen hyvän arvion sai mutta uudemman kerran mennään sitten muutaman vuoden päästä. Jonkun verran tuli sanomista "löysistä" paikoista.

Pari viikkoa erkkarin jälkeen lähdettiin Marin ja Anskun kanssa Hollantiin schapendoesien club show:n. Mukaan lähti viisi koiraa, Oikku, Riesu, Vítti, Likka ja vanha mummo Ellu. Menestystä ei juuri tullut, Riesu oli ainut joka sai ERIn. Oikku sai EHn, tuomari halusi enemmän jalkoja ja rintaa. Paljon näki taas koiria laidasta laitaan. Kerettiin jopa käydä vähän shoppailemassa ja katselemassa maisemia. Yllätyin mitenkä mukavia ihmisiä ovat hollantilaiset : ) Mukava reissu ja olisi siellä viipynyt vähän pidempääkin ja sää olisi saanut olla parempi.

Ai niin, tärkein meinasi unohtua. Käytiin Oikku mittuuttamassa nyt sitten virallisesti agilitykisoja varten. Meidän kisakirjassa on nyt kolmen tuomarin allekirjoitus siitä että on nyt virallisesti MEDIKOIRA. Yksi tavoite saavutettu, nyt kun saisi vain koiran kisakuntoon niin pystyisi starttaamaan.

Nyt on otettu Oikulle tehokuuri kontaktien opetukseen. Jos ne osaset nyt rupeaisivat pikku hiljaa lonksahtelemaan paikalleen. Janitalta on taas varattu kaksi tuntia koulutusta jotta saataisiin nyt tää meikäläisen ohjaus kuosiinsa. Ja varsinkin se radan luku....Keppejä pitäisi nyt ruveta ottamaan 12 kipaleella kun nyt on haettu kuudella sitä vauhtia taas uudemman kerran. Keinu on vielä kesken mutta siinä ei "pitäisi" pitkään mennä koska sitä on jo aloitettu, nyt on vaan "loppuasennon" hiominen. Tämä viikko onkin mennyt reenatessa, kolme kertaa ollaan keretty hallille tekemään pikkujuttuja.

Mutta eipä tänne sen ihmeellisempää...

Syksyn kuulumisia

Taas on näköjään kulunut yli kuukausi viimeisimmästä : )
Paljon on taas kerennyt tapahtua. Nyt on työyhteisökin vaihtunut. Meidän kunnassa harrastetaan nyt tätä työkiertoa eli jokainen työntekijä käy vuorollaan eri työpisteessä tutustumassa toisten työhön. Mie oon kotihoidossa nyt tuonne joulukuun puoli väliin eli pari kuukautta. Sitten palaan omaan työpisteeseen.

Koirarintamalla on tapahtunut paljon. Nyt on tullut uutta innokkuutta reenaamiseen, varsinkin tuon tokon suhteen.
Mut aloitellaanpa ekana syyskuun puolen kuulumisista.
Tuli käytyä agilityn MM-kisoissa ja hieno meininki oli päällä. Kyllä se on vaan niin erilaista olla paikan päällä kun nyt on katsonut uusintoja telkkarista. Hienosti meni sveitsiläinen schape, eipä juuri panikoinut tilanteesta. Lähtöalueellakin häntä vain heilui ja oli todella iloinen pakkaus.

Samalla reissulla oltiin siellä Turussa liki viikko "tuottajan" tykö. Meillehän oli varattu MM-kisojen jälkeiseltä viikolta 2,5 tuntia teho-opetusta agilityä Janitalta ja Jaakolta.
Oppia tuli paljon jota ei kaikkea vieläkään oikein ymmärrä eikä osaa soveltaa mutta jos sitten pikku hiljaa rupeaisi tuo pää selventymään. Paljon tuli uusia asioita eli kyllä vaan agilitykin kehittyy ohjauksellisesti maailman menossa.

Mutta tokoon saatiin ihan nyt uusia käänteitä. Nyt kyseinen laji on todella mukavaa eikä tunnu puulta. Kiitos Anskun joka antoi todella hyviä vinkkejä ja korjaili meikäläisen tekemiä virheitä. Nähtävästi meidän ongelmat johtuivat ihan liiallisesta jankkaamisesta ja koira turhautui. Noudon alkeet saatiin myös kuntoon ja Oikku tuo nykyään tunnarikapulaa jo sivulle ja käy jopa vielä istumaan ja pitää myös kapulaa niin pitkään ennenkuin palkka tippuu kädestä. Kaikkea muitakin uusia vinkkejä sekä neuvoja saatiin meidän tokoon. Kyllä oli todella hyvä vierailu Turkkusessa.
Hulin kanssa aloitettiin myös tokon opiskelut uudestaan uusilla opeilla ja se on todella hyvä tokokoira. Noudon kanssa meillä on ollut ongelmia mutta sekin tuo nykyään tunnarikapulan sivulle ja pitää sitä niin pitkään ennenkuin palkka tippuu maahan. Nyt sitten siirrytään Hulin kanssa kohta oikeaan noutokapulaan kunhan oon saanut tarpeeksi pitämistä vahvistettua sivulla. Luoksetulon pysäytykset aloitettiin myös uudestaan. Ennenkun heitin jotain Hulin taakse, se hyppäsi sivuun ja katsoi, että mitä helvettiä tuo ämmä minua heittelee. Sisällä ollaan reenattu kyseistä liikettä ja nyt koira ei väistä ollenkaan vaan pysähtyy ja sitten katsoo lentikö jotain taakse. JEEEE!!!! Kaukkarit on myös reenauksessa, ainut ongelma niissä on että koira liikkuu jonkun verran eteenpäin. Liian innokkaista istumaan nousuista ottaa hieman eteenpäin.
Mutta nyt tuli Hulin kanssa myös tavoitteelliseksi reenaus tokon suhteen. Ei sitä tiiä jos vaikka ensi vuoden puolella menisi jo tokon AVO-luokkaan....

Joo mutta ei tässä mitään sen kummallisempaa ole kuukauden aikana tapahtunut.
Palaillaan.....

Ahkera kirjoittelija....

Syyskuun paremmalla puolella jo elellään. Täällä on ollut tosi kurjat kelit. Vettä on satanut vähän väliä. Nyt on yötkin olleet huomattavasti kylmempiä eli tosi asia on että talvi tekee tuloaan.

Mitäs meillä on tapahtunut? Eipä juuri mitään erikoista. Näyttelyissä ei olla käyty eikä myöskään kisoissa. Paimennukset ovat olleet nyt tauolla näitten kelien takia. Silloin kun olisi hyvä keli ja pystyisi pelloille menemään niin meikäläinen on töissä.
Elokuun loppupuolella käytiin Oikun kanssa MH-kuvauksessa. Koiran ikään nähden kuvaus meni hyvin. Aika rankka on kuvauksen kulku kun ärsykkeitä tulee toisensa perään. Ja kun kuvaukseen meni aikaa varmaan jotain 45-50 min niin se on pitkä aika koiralle. Mutta hyvää tietoa koirasta tuli. Jossakin vaiheessa käydään sitten luonnetestissä mutta siihen on vielä aikaa.

Agilityä ja tokoa on yritetty Oikun kanssa vääntää. Agility menee "hyvin" verrattuna tokoon. Mie ite saan tosi hyvin sössittyä tuon tokon. En ymmärrä miten se voi olla niin vaikeaa...Suurin ongelma on se palkkaus. En kerkiä koiraa oikean aikaisesti palkata niin sitten kun se palkka tulee, koira on jo ns. väärässä asennossa. Sivulle tulo-reeneissä tämä oikein korostuu. Koira on varmaan 10 vuotias ennenkuin sen kanssa ollaan missään tokokisoissa käyty. Mutta onneksi toko on meidän "sivulaji" : )
Onnittelut Oikun siskoille, Sohville ja Mollalle, hienoista tokotuloksista!!!

Huli on nyt sitten siirretty eläkkeelle agilityhommista, ainakin kisoista. Reeneissä se on ollut mukana ja hyppinyt medi korkeuksia. Ei ole kevennellyt tai linkuttanut. En oo ainakaan huomannut.

Mutta palaillaan taas asiaan kun jotain uutta rintamalla...(muutenkin niin ahkera kirjoittelija)

Elokuun puoliväli jo menossa

Elokuu on jo puolivälissä. Nopeasti kyllä kesä mennä pyyhälti, ei oikein huomannutkaan.
Elokuun ekana viikonloppuna oltiin Kuopiossa näyttelyturneella. Kolmipäiväiset näyttelyt, kyllä se on vaan rankkaa hommaa. Meillä meni näyttelyssä yllättävän hyvin. Saldona tuli Hulille PU2, ROPpi ja ROPpi sekä Oikulle ERI, PU4 ja PU3 sekä SERTI. Oikun menestykseen oon tyytyväinen, koska joka päivältä se sai sen ERIn. Seuraava näyttely on sitten myöhemmin syksyllä. Saa vähäksi aikaan "puudelihommat" jäädä.

Paimentamassa ollaan myös käyty, välillä hyvällä ja välillä huonolla menestyksellä. Viimeksi Oikku oli kyllä ihan yliveto. Lampaiden luokse kun päästiin niin korvat hävisi sen siliäntien ja kaikki käskyt oli ihan outoja sen mielestä...Herra päätti vähän itsekseen työskennellä eikä kuunnella mammaa yhtään. Oikkua oon pitänyt pehmeänä koirana ja tähän asti ei ole tarvinnut ääntään korottaa että koira kuuntelisi ja uskoisi. Nyt kyllä joutui aika tiukasti komentamaan ja paimensauvaa maahan lyömään jotta käskyt menee perille ja saataisiin jotain aikaiseksi. Ei hyvin koira lakoillut maahan eikä häntä laskenut kun komennettiin Sinikan kanssa yhdessä. Jännä huomata miten siitä koko ajan löytyy uusia piirteitä.

Tokon ja agilityn suhteen on välillä hiljasempaa ja välillä taas enemmän touhua. Agilityssä on hyvä kun Oikulla on sitä vauhtia ja tarmoa ja siinä mie jotenkuten pysyn perässä. Mutta tää toko, miten se voi olla niin vaikeaa. Myö edelleenkin junnataan niissä pienissä liikkeen osioissa kun tää ohjaaja on liian hidas (lue:tyhmä), että Oikku varmaan kärsii tästä hommasta. Koiralla on intoa tokoon mutta mie en oikein osaa sitä hyödyntää oikealla tavalla. Eli emme sen saralta varmaan starttaa tämän vuoden puolella. On aika paljon niitä säätö juttuja.

Mutta ei tänne itä-rajalle sen kummasimpia.