Aikaa viimeisestä...

No huh huh... Ihan hävettää kun on taas pitkä aika edellisestä. Kaikkea on taas kerennyt tapahtua.
Aloitellaan aika järjestyksessä...
Joo, elikkä marraskuun alussa käytiin Vantaalla schape-erkkarissa. Huli sai ERIn mutta ei sijoitusta ja Oikku sai myös ERIn ja kilpailuluokan kakkonen. PU kehässä ei sijoitusta. Samalla käytiin jalostustarkastuksessa Oikun kanssa. Kohtalaisen hyvän arvion sai mutta uudemman kerran mennään sitten muutaman vuoden päästä. Jonkun verran tuli sanomista "löysistä" paikoista.

Pari viikkoa erkkarin jälkeen lähdettiin Marin ja Anskun kanssa Hollantiin schapendoesien club show:n. Mukaan lähti viisi koiraa, Oikku, Riesu, Vítti, Likka ja vanha mummo Ellu. Menestystä ei juuri tullut, Riesu oli ainut joka sai ERIn. Oikku sai EHn, tuomari halusi enemmän jalkoja ja rintaa. Paljon näki taas koiria laidasta laitaan. Kerettiin jopa käydä vähän shoppailemassa ja katselemassa maisemia. Yllätyin mitenkä mukavia ihmisiä ovat hollantilaiset : ) Mukava reissu ja olisi siellä viipynyt vähän pidempääkin ja sää olisi saanut olla parempi.

Ai niin, tärkein meinasi unohtua. Käytiin Oikku mittuuttamassa nyt sitten virallisesti agilitykisoja varten. Meidän kisakirjassa on nyt kolmen tuomarin allekirjoitus siitä että on nyt virallisesti MEDIKOIRA. Yksi tavoite saavutettu, nyt kun saisi vain koiran kisakuntoon niin pystyisi starttaamaan.

Nyt on otettu Oikulle tehokuuri kontaktien opetukseen. Jos ne osaset nyt rupeaisivat pikku hiljaa lonksahtelemaan paikalleen. Janitalta on taas varattu kaksi tuntia koulutusta jotta saataisiin nyt tää meikäläisen ohjaus kuosiinsa. Ja varsinkin se radan luku....Keppejä pitäisi nyt ruveta ottamaan 12 kipaleella kun nyt on haettu kuudella sitä vauhtia taas uudemman kerran. Keinu on vielä kesken mutta siinä ei "pitäisi" pitkään mennä koska sitä on jo aloitettu, nyt on vaan "loppuasennon" hiominen. Tämä viikko onkin mennyt reenatessa, kolme kertaa ollaan keretty hallille tekemään pikkujuttuja.

Mutta eipä tänne sen ihmeellisempää...

Syksyn kuulumisia

Taas on näköjään kulunut yli kuukausi viimeisimmästä : )
Paljon on taas kerennyt tapahtua. Nyt on työyhteisökin vaihtunut. Meidän kunnassa harrastetaan nyt tätä työkiertoa eli jokainen työntekijä käy vuorollaan eri työpisteessä tutustumassa toisten työhön. Mie oon kotihoidossa nyt tuonne joulukuun puoli väliin eli pari kuukautta. Sitten palaan omaan työpisteeseen.

Koirarintamalla on tapahtunut paljon. Nyt on tullut uutta innokkuutta reenaamiseen, varsinkin tuon tokon suhteen.
Mut aloitellaanpa ekana syyskuun puolen kuulumisista.
Tuli käytyä agilityn MM-kisoissa ja hieno meininki oli päällä. Kyllä se on vaan niin erilaista olla paikan päällä kun nyt on katsonut uusintoja telkkarista. Hienosti meni sveitsiläinen schape, eipä juuri panikoinut tilanteesta. Lähtöalueellakin häntä vain heilui ja oli todella iloinen pakkaus.

Samalla reissulla oltiin siellä Turussa liki viikko "tuottajan" tykö. Meillehän oli varattu MM-kisojen jälkeiseltä viikolta 2,5 tuntia teho-opetusta agilityä Janitalta ja Jaakolta.
Oppia tuli paljon jota ei kaikkea vieläkään oikein ymmärrä eikä osaa soveltaa mutta jos sitten pikku hiljaa rupeaisi tuo pää selventymään. Paljon tuli uusia asioita eli kyllä vaan agilitykin kehittyy ohjauksellisesti maailman menossa.

Mutta tokoon saatiin ihan nyt uusia käänteitä. Nyt kyseinen laji on todella mukavaa eikä tunnu puulta. Kiitos Anskun joka antoi todella hyviä vinkkejä ja korjaili meikäläisen tekemiä virheitä. Nähtävästi meidän ongelmat johtuivat ihan liiallisesta jankkaamisesta ja koira turhautui. Noudon alkeet saatiin myös kuntoon ja Oikku tuo nykyään tunnarikapulaa jo sivulle ja käy jopa vielä istumaan ja pitää myös kapulaa niin pitkään ennenkuin palkka tippuu kädestä. Kaikkea muitakin uusia vinkkejä sekä neuvoja saatiin meidän tokoon. Kyllä oli todella hyvä vierailu Turkkusessa.
Hulin kanssa aloitettiin myös tokon opiskelut uudestaan uusilla opeilla ja se on todella hyvä tokokoira. Noudon kanssa meillä on ollut ongelmia mutta sekin tuo nykyään tunnarikapulan sivulle ja pitää sitä niin pitkään ennenkuin palkka tippuu maahan. Nyt sitten siirrytään Hulin kanssa kohta oikeaan noutokapulaan kunhan oon saanut tarpeeksi pitämistä vahvistettua sivulla. Luoksetulon pysäytykset aloitettiin myös uudestaan. Ennenkun heitin jotain Hulin taakse, se hyppäsi sivuun ja katsoi, että mitä helvettiä tuo ämmä minua heittelee. Sisällä ollaan reenattu kyseistä liikettä ja nyt koira ei väistä ollenkaan vaan pysähtyy ja sitten katsoo lentikö jotain taakse. JEEEE!!!! Kaukkarit on myös reenauksessa, ainut ongelma niissä on että koira liikkuu jonkun verran eteenpäin. Liian innokkaista istumaan nousuista ottaa hieman eteenpäin.
Mutta nyt tuli Hulin kanssa myös tavoitteelliseksi reenaus tokon suhteen. Ei sitä tiiä jos vaikka ensi vuoden puolella menisi jo tokon AVO-luokkaan....

Joo mutta ei tässä mitään sen kummallisempaa ole kuukauden aikana tapahtunut.
Palaillaan.....

Ahkera kirjoittelija....

Syyskuun paremmalla puolella jo elellään. Täällä on ollut tosi kurjat kelit. Vettä on satanut vähän väliä. Nyt on yötkin olleet huomattavasti kylmempiä eli tosi asia on että talvi tekee tuloaan.

Mitäs meillä on tapahtunut? Eipä juuri mitään erikoista. Näyttelyissä ei olla käyty eikä myöskään kisoissa. Paimennukset ovat olleet nyt tauolla näitten kelien takia. Silloin kun olisi hyvä keli ja pystyisi pelloille menemään niin meikäläinen on töissä.
Elokuun loppupuolella käytiin Oikun kanssa MH-kuvauksessa. Koiran ikään nähden kuvaus meni hyvin. Aika rankka on kuvauksen kulku kun ärsykkeitä tulee toisensa perään. Ja kun kuvaukseen meni aikaa varmaan jotain 45-50 min niin se on pitkä aika koiralle. Mutta hyvää tietoa koirasta tuli. Jossakin vaiheessa käydään sitten luonnetestissä mutta siihen on vielä aikaa.

Agilityä ja tokoa on yritetty Oikun kanssa vääntää. Agility menee "hyvin" verrattuna tokoon. Mie ite saan tosi hyvin sössittyä tuon tokon. En ymmärrä miten se voi olla niin vaikeaa...Suurin ongelma on se palkkaus. En kerkiä koiraa oikean aikaisesti palkata niin sitten kun se palkka tulee, koira on jo ns. väärässä asennossa. Sivulle tulo-reeneissä tämä oikein korostuu. Koira on varmaan 10 vuotias ennenkuin sen kanssa ollaan missään tokokisoissa käyty. Mutta onneksi toko on meidän "sivulaji" : )
Onnittelut Oikun siskoille, Sohville ja Mollalle, hienoista tokotuloksista!!!

Huli on nyt sitten siirretty eläkkeelle agilityhommista, ainakin kisoista. Reeneissä se on ollut mukana ja hyppinyt medi korkeuksia. Ei ole kevennellyt tai linkuttanut. En oo ainakaan huomannut.

Mutta palaillaan taas asiaan kun jotain uutta rintamalla...(muutenkin niin ahkera kirjoittelija)

Elokuun puoliväli jo menossa

Elokuu on jo puolivälissä. Nopeasti kyllä kesä mennä pyyhälti, ei oikein huomannutkaan.
Elokuun ekana viikonloppuna oltiin Kuopiossa näyttelyturneella. Kolmipäiväiset näyttelyt, kyllä se on vaan rankkaa hommaa. Meillä meni näyttelyssä yllättävän hyvin. Saldona tuli Hulille PU2, ROPpi ja ROPpi sekä Oikulle ERI, PU4 ja PU3 sekä SERTI. Oikun menestykseen oon tyytyväinen, koska joka päivältä se sai sen ERIn. Seuraava näyttely on sitten myöhemmin syksyllä. Saa vähäksi aikaan "puudelihommat" jäädä.

Paimentamassa ollaan myös käyty, välillä hyvällä ja välillä huonolla menestyksellä. Viimeksi Oikku oli kyllä ihan yliveto. Lampaiden luokse kun päästiin niin korvat hävisi sen siliäntien ja kaikki käskyt oli ihan outoja sen mielestä...Herra päätti vähän itsekseen työskennellä eikä kuunnella mammaa yhtään. Oikkua oon pitänyt pehmeänä koirana ja tähän asti ei ole tarvinnut ääntään korottaa että koira kuuntelisi ja uskoisi. Nyt kyllä joutui aika tiukasti komentamaan ja paimensauvaa maahan lyömään jotta käskyt menee perille ja saataisiin jotain aikaiseksi. Ei hyvin koira lakoillut maahan eikä häntä laskenut kun komennettiin Sinikan kanssa yhdessä. Jännä huomata miten siitä koko ajan löytyy uusia piirteitä.

Tokon ja agilityn suhteen on välillä hiljasempaa ja välillä taas enemmän touhua. Agilityssä on hyvä kun Oikulla on sitä vauhtia ja tarmoa ja siinä mie jotenkuten pysyn perässä. Mutta tää toko, miten se voi olla niin vaikeaa. Myö edelleenkin junnataan niissä pienissä liikkeen osioissa kun tää ohjaaja on liian hidas (lue:tyhmä), että Oikku varmaan kärsii tästä hommasta. Koiralla on intoa tokoon mutta mie en oikein osaa sitä hyödyntää oikealla tavalla. Eli emme sen saralta varmaan starttaa tämän vuoden puolella. On aika paljon niitä säätö juttuja.

Mutta ei tänne itä-rajalle sen kummasimpia.

Kuulumisia heinäkuulta

Kesäkuu on jo vaihtunut heinäkuuksi ja kohta syksy rupeaa kolkuttelemaan ovelle. Meillä on illat pimenneet nyt aika nopeasti. Kesälomatkin on jo pidetty eli loppukesä menee töitä tehden. Syyskuussa on vasta seuraava loman pätkä kun lähdetään agilityn MM-kisoihin kannustamaan ja sitten seuraavalla viikolla mennään Oikun kanssa kasvattajaa "kiusaamaan".

Hulin tilanne jalan suhteen on edelleenkin samanlainen. Viime viikolla kävin Hulin kanssa ottamassa agia medi esteillä niin kaveri sanoi, että olihan se taas kerännyt itseään ennen hyppyä. Pihassa kyllä juoksee enkä oo sen huomannut keventävän sitä jalkaa. Käytiin myös Hulin kanssa tokoilemassa josta jätkä oli tosi innoissaan.

Oikun kanssa ollaan jatkettu samoilla reenilinjoilla mitä aikaisemmin. Tokossa yritetään saada alokasliikkeet kondikseen jos sitä vaikka syksymmällä kävisi kokeilemassa kokeessa...
Paikallaan olo meillä on pieni murheenkryyni. Kärsivällisyyttä kyllä tarvitaan liikkeen opetuksessa. Seuraamisen kontaktiin en ole ihan tyytyväinen, välillä vähän liikaa hajoaa niin sitä pitää myös vahvistaa. Agia ollaan käyty myös reenailemassa, välillä hyvällä ja välillä huonolla menestyksellä.

Tämän viikon maanantaina käytiin hakuilemassa. Kummallakin koiralla otin pelkkiä tuulia. On niin pitkä aika viimesimmästä kerrasta että palauteltiin homman nimeä koirien muistiin. Huli toimi kuin vanha konkari. Oikku turhan paljon haahuili, otti välillä myös jäljen hajun jota lähti seuraamaan. Mutta muuten reeni meni tosi hyvin.

Oikun kanssa ollaan käyty paimentelemassa. Tämä viikko jäi väliin koska Sinikalla on farmi-kisa viikonloppu. Ensi viikolla taas jatketaan. Nyt on kolme peräkkäistä kertaa mennyt tosi hyvin. Tuntuu kuin koira edistyisi silmissä. Pitkä prosessihan tämä paimennus on mutta ensi kesäksi on jo tavoitteet asian suhteen laitettu. Kovasti yritetään niihin päästä.
Mukana oli myös Tiina ja Urkki (Riesun poika). Urkki tulee kohta 5 kuukautta. Herra pääsi nyt toisen kerran lampaiden tykö ja laumaa ajamaan. Kyllä sieltäkin löytyy tätä viettiä. Tosi hyvin meni lauman perässä eikä yhtään arastellut lampaita. Urkki on myös todella hyvä lupaus tähän harrastukseen.
Alla on video jonka Tiina kuvasi. Video on toiselta harjoitukselta. Eli eka harjoitus oli kun kuljetettiin lampaat aitauksesta laiduntamaan. Ja tämä video on toinen harjoitus, ns.kuljetus pihaan päin. Tähän asti ollaan Oikun kanssa lauman takaa paimennettu ja kuljeteltu laumaa sillä tavalla. Viime kerralla ja nyt tällä kerralla se rupesi itse hakemaan tasapainoon eli hakeutui lauman eteen jolloin se tuo laumaa miulle. Videolla näkyy jonkun verran sitä tasapainoon hakeutumista. Välillä paketti hajoaa mutta Sinikka ei ole asiasta vielä huolissaan. Sinikka sanoi, että kaikki tulee ajallaan ja vielä ei ruveta tekemään niitä hienosäätöjä. Kouluttajan mukaan koira on ottanut nyt isoja harppauksia eteenpäin ja se näkyy myös apukoiran työskentelyssä.
Ite oon ihan tumpelo tässä kun kaikki asiat ovat uutta ja aina ei ymmärrä kaikkea mitä tarkoitetaan. Mutta jos ne palikat rupeaisi miullakin siirtymään paikalleen pikku hiljaa...

Videokuvaa...

Juhannus meni ja heinäkuu on aluillaan. Vietimme mökkijuhannusta velipojan mökillä. Huli oli onnessaan kun sai vapaasti läträtä vedessä. Oikku ei oikein mielellään mennyt veteen, viime vuonna meni paljon paremmin. Rauhallinen juhannus oli...

Itse asiassa hajotin jalan juhannuksena ja nyt on sitä yritetty parannella. Totta se on että "aikuisen" ei kannata mennä trampoliinille hyppimään. Nivelsiteet sain aika pahasti venähtämään tuolla laitteella. Pakosti on nyt jalan takia tullut reenitaukoa joka asian suhteen. Tulevana viikkona pitäisi yrittää saada aikataulua hieman kiinni. Paimennukseen ei olla päästy ja nyt kyllä päätin että menen vaikka olisi pää kainalossa.

Pientä tottistelua ollaan otettu sisätiloissa namien kanssa kun leikkiminen koiran kanssa ei oikein onnistu kipeällä jalalla. Hulille oon yrittänyt opettaa naksun kanssa pikku temppuja. Mutta eiköhän se koipi parane pikku hiljaa ja päästään taas tositoimiin.

Kesäkuun alussa oltiin siellä agilityn möllikisoissa. Jotka olivat Oikun elämän ensimmäiset kisat. Alla on kummankin mölliradat videoituna. Kisat ovat sillä periaatteella että hyllyjä ei tule mutta hyllystä tulee 20 virhepistettä. Oikulla taisi tulos olla jotain 40 ja Hulilla 5. Oikulla ei vielä oikein nuo kontaktit oo hallinnassa. Niinkuin näkyy... Ilta ei sään kannalta ollut mikään hyvä. Vettä satoi aivan kaatamalla. Hyvää harjoitusta kummallekkin koiralle. Huli on aina ollut sellainen hienohelma mutta yllätyin miten hyvin jätkä liikkui kelistä huolimatta. Oikkua ei keli haitannut yhtään. Oikun kanssa tavoitteena oli radalla pysyminen ja hauskanpito. Ja se pysyi radalla vaikka meillä on ollut pientä murrosikää havaittavissa. Hulille ei nyt ollut suurempia tavoitteita kun kokeilla vain jalan kestävyyttä.

Hulin eka radan jälkeen olin huomaavinani pientä keventelyä. Siinä kaverin kanssa katsottiin ja juoksutettiin koiraa mutta ei oikein osannut sanoa mitään. Toisen radan jälkeen sama homma. Videolta katsottiin hyppimistä mutta vaikea oli mitään sanoa. Kotona katsoin sitten tarkemmin niin kyllä se vaan huomaamattomasti keräsi itseään ennen hyppyä. Eli Huli on nyt sitten taas tauolla. Katsotaan onko siitä sitten enää kisoihin. Koiran ehdoilla mennään eteenpäin.

Palataan asiaan... : )

Laiskuutta....

Jaahas, edellisestä kirjoituksesta on taas tovi...
Kesäkin on jo kerennyt alkaa...

Paljon on tapahtunut tuohon pariin kuukauteen. Toukokuun viimeisenä viikonloppuna oltiin Puuparran ekalla kennelleirillä. Paljon sai taas uutta oppia tokossa sekä agissa. Sen ainakin oppi, taas uudelleen, miten paljon koiran toimintaan heijastaa oma käyttäytyminen. Tokossa sen huomasin varsin hyvin. Paikallaan olot ovat ruvenneet sujumaan hyvin, Turkuun asti piti ajaa senkin asian takia... :)

Ollaan nyt kotona yritetty soveltaa noita oppeja, vähän turhan laiskasti. Pitäisi taas jostain saada kunnon reeni-into hommaan niin rupeaisi ehkä jotain näkyvää saamaan aikaiseksi. Hiljaa hyvä tulee...

Näyttelyssäkin käytiin toukokuussa, ihan hyvällä menestyksellä. Näyttelyhommista pidetään nyt vähän taukoa. Paimentelemassa ollaan käyty, viime viikko jäi väliin. Nyt pitää tällä viikolla yrittää taas päästä. Homma tyssää aina tuohon auto asiaan, kun isännänkin pitää jollain kulkea töihin.
Hakuilemassa ei olla käyty pitkään aikaan, ei sen puoleen ei ole ollut reenejäkään. Kun yhteistä aikaa ei tunnu aina löytyvän. Mutta jos nekin nyt saataisiin jollain tavalla pyörimään.

Hulin jalka rupeaa olemaan jo ok. Medihyppyjä ollaan hypitty ja tänään kokeillaan maksia, että kestääkö vai ei. Nyt koira ei ole kevennellyt, mut joku aika sitten reenien jälkeen näytti siltä kuin ei olisi kokonaan painoa varannut takajalalle. Mut pitää vaan uskaltaa kokeilla. En oo nyt mihinkään kisoihin ilmoittanut ennenkuin näkee kestääkö vai ei.

Huomenna lähetään epiksiin poikien kanssa. Saa nähdä mitä niistäkin tulee....Laittelen sitten epiksien jälkeen kuulumisia....