Uusi valio

Oikulle saatiin viimeinen serti Mikkelin ryhmiksestä ja näin siitä tuli sitten valio! Itse kyllä aattelin että saadaan sitä viimeistä sertiä metättää pitkään mutta onneksi saatiin ekasta avoimen luokan näytelmästä. Huli oli ROP sekä ROP-vetsku. Lumikuono kasvattajaryhmä sai KP:n ja oli BIS 4- kasvattajaryhmä. Nyt meillä jäädään näytelmä tauolle. Varmaan seuraava näytelmä mihin osallistutaan on sitten Joensuun näyttely elokuussa. Muutenkin varmaan kaikki harrastushommelit jää vähäksi aikaan tauolle.

Kotona ollaan tottisteltu ja yritetään saada liikkeet kondikseen. Metallinouto tuottaa pientä ongelmaa. Suuhun otetaan mutta sitä ei ole mukava kantaa. Tuodessa tippuu ainakin sen kerran. Pitoa en oo vielä reenannut kun en oo saanut siitä vielä mukavaa koiralle. Omasta mielestä ruutuun lähetykset ovat ok. Merkkaa ruudun ja menee vauhdilla. Stoppeja ei olla vielä reenattu. Kaikkea muuta ollaan reenattu mutta seuraaminen on jäänyt vähälle ja sen näköistä se kyllä onkin :) Varmaan pitäisi pitää seuraamisen tehokuuri.

Hulille on myös ajettu metallinoutoa sisään. Huli ei muutenkaan tykkää mitään kannella ja se vähän kyseenalaistaan metallia. Kaikkea muuta yrittää tehdä jos jotenkin pääsisi asiasta luistamaan.

Paimennuksessa ollaan käyty. Tämä ilta jäi väliin kun tuo olotila ei aina ole hyvä ja tuo paimennus vetää kropan aika tiukille. Katotaan jos loppuviikosta pääsisi menemään. Paimennus on mennyt sen verran eteenpäin että pystyn olemaan lauman edessä ja Oikku ei puske lauman sivuista miun tykö eikä käännöksissä yritä tulla keskeltä laumaa. Eihän se vielä ole mitään valmista eikä kaunista mutta hiljaa hyvä tulee.

Tässä taas meidän kuulumisia.

"Paljon on aikaa siis, siitä kun viimeksi...."

Kait se pitäisi tätäkin muistaa päivitellä...
"Kauneuskilpailut" ovat ohi. Lahti oli viimeinen näyttely ja kesäkuussa mennään Mikkeliin. Outokummun ryhmänäyttelyssä Huli oli ROP ja ROP-vetsku ja Vätiskö PU3. Ryhmässä tuomari poimi jatkoon mutta ei sijoittanut.
Lahdessa oli tuomarina ranskalainen herrasmies. Huli oli VSP ja VSP-vetsku ja Vätiskö sai ERIn sekä varasertin. PU sijoitusta ei nyt tullut. Puuparran kenneli oli ROP-kasvattaja.

Harrastus rintamalla ollaan Vännin kanssa jotain pientä tehty. Toukokuun alussa jatkettiin paimennuksia ja jatketaan siihen asti kun pystyy. Tavoitteena on kisat heinäkuussa joten yritetään saada nyt se homma jotenkin kuosiin. Pahalta kyllä näyttää, paljon on vielä opittavaa ja tekemistä.

Toukokuun puolessa välissä oli Janita Leinonen kouluttamassa Outokummussa. Taas tuli asioita mitä ei itse hoksaa ja muista reenien lomassa tehdä. Kontakteilla häiriö on edelleen liian pientä mistä tuli maaliskuussa myös sanomista. Kumma homma miten ne unohtuu... : ) Kepeillä jankkaan liian pitkään. Ohjureita pitäisi ruveta ottamaan pois ja sinne myös enemmän häiriö reenejä. Vaikeaa : )
Välistä vedot on miulle hankalia... Mie en ymmärrä miten mie en saa oikein ajoitettua liikkumista. Koira kerkiää joka kerta tulla jaloille ennenkuin mie älyän liikkua. Hiljaisessa vauhdissa ei onkelmaa mutta sitten kun siihen tulee vauhti... Mut kuhan mie saan tuon mahan pois edestä niin pitää aloittaa tehokuuri tuon asian suhteen.

Tokoon ollaan saatu lisäponttaa Anskun innoittamana. Metallinouto pitäisi laittaa aluilleen. Puukapulaa hakee ja luovutukset sivulle ok. Hyppynoutoa kokeiltiin viime viikolla ja yllätyin miten hyvin se sujui. Hypylle lähti suoraan, haki kapulan ja tuli hypyn kautta sivulle. Ei tapaillut lähteä kiertämään. Taas blondi tekee virheen koulutuksen suhteen mikä tuli mieleen vasta kotona. Koira olisi pitänyt palkata jo aikaisemmin eikä vasta sivulla. No seuraavan kerran oon viisaampi ; )
Alokasluokan hyppyä myös muisteltiin ja se meni myös hyvin, jopa paremmin mitä kuvittelin. Seuraavalla kerralla pitää ottaa viivettä enemmän. Paikallaan olot menee myös hyvin, häiriön ollessa aika iso. Pitää yrittää jos katsoisi kisat kesälle. Kait se pitäisi tokokisatkin jossain vaiheessa korkata.

Hulin kanssa ollaan otettu vain pientä mielen virkistykseksi. Viimeksi Huli oli agireeneissä mukana ja pääsi pienesti tekemään. Kyllä Hulilla ja Oikulla on vaan erilainen hyppytyyli. Hulille ei ole opetettu mitään teknisiä hienouksia ja se kyllä näkyy.
Muuten täällä on vietetty rauhaisaa (lue:kiireistä) aikaa...

Näyttelyrumba jatkuu...

Taitaa taas olla reilu kuukausi edellisestä kirjoituksesta...
Pääsiäisenä aloitettiin meidän lauman näyttelyturnee. Kyllä sitä pitää olla höpelö kun suostuu ravaamaan peräkkäisinä viikonloppuina näyttelyissä. Pääsiäisenä oltiin Lappeenrannassa näyttelyssä. Oikku oli PU 2 ja sai ekan CACIBin joten sekin tili on nyt avattu. Mutta kaikkein suurimman yllätyksen järjesti meidän vanhus. Huli oli ekaa kertaa ilmoitettu vetskuihin ja tuloksena oli ROP, ROP-vet ja sokerina pohjalla vielä BIS 3-vet. En kyllä odotellut että noin hyvin voisi mennä.
Tulevana viikonloppuna on ryhmis Outokummussa jonne myös ollaan ilmoittauduttu. Ja sitä seuraavana viikonloppuna on sitten Lahden näyttely. Mutta nuo kun on käyty niin sitten onkin taukoa.

Harrastusrintamalla ei uutta. Nyt ei olla kunnolla päästy oikein mitään tekemään. Auto oli reilun viikon seisomassa kun mäni joku sellainen osa mitä ei ollut liikkeen hyllyssä vaan oli tilattava. Ja sitten kun sai sen osan viimein ja vihdoin niin työt oli esteenä.
Keppeihin on tilattu ohjurit ja ne kun saan niin päästään kunnolla tekemään keppejä. Nyt en oo verkoilla edes ottanut jotta saataisiin Oikun kepit kuntoon. Oikun kontakteja ollaan tehty Janitan neuvomalla tyylillä mutta paljon on niissäkin vielä tekemistä. Se on ihme miten se takapuoli ei meinaa pysyä paikoillaan...
Tokorintamalla ollaan yritetty saada niitä ylimääräisiä säätöjä pois...Huonoin tuloksin. Mutta ehkä joskus... :)
Agikisojakin pitäisi katsoa mihin Oikkua ilmoittaa ennenkuin on liian myöhäistä. Janita on tulossa kouluttamaan toukokuussa Okuun niin toivottavasti silloin pystyy osallistumaan vielä kympillä koulutukseen.
Paimennuskurssin alkua odotellaan innolla. Enää reilu kaksi viikkoa niin sitten päästään pellolle lampaiden kera.

Pojat kävivät tänään silmäpeilauksessa ja kummallekkin annettiin lausunto TERVE. Sanoin Jarille että tutkii silmät kunnolla ja merkkaa pienenkin poikkeaman silmissä. Mutta ei löytänyt mitään. Hyvä niin!

Varmaan sunnuntain jälkeen käyn pistämässä näyttelytuloksia...

Paljon on tapahtunut

Nyt on kyllä tosi pitkä aika edellisestä kirjoituksesta. En vaan ymmärrä miten se on niin vaikeaa tulla koneelle ja muutama lause kirjoittaa...
Jaahas, aloitetaan vaikka meidän Oikun ekoista agikisoista. Suoraan sanottuna koira oli keskeneräinen kisoihin mentäessä, kepit ei ollut kunnossa eikä myöskään kontaktit. Mutta lähdimme hakemaan kisakokemusta Oikulle sekä myös tietysti itselleni kun on pitkä aika viimeisistä kisoista. Tuloksen saaminen ei käynyt edes mielessäkään.
Eka radalla saimme hyllyn jo kolmannella esteellä. Koira oli vähän omissa maailmoissaan eikä tullut sillä tavalla mitä aattelin. Ja toiseksi jäin "ehkä" hiukan mummoilemaan. Olipa taas uutinen : ) Pientä epävarmuutta oli koirassa havaittavissa ekalla radalla. Muuten rata meni ok, ohjauksellisesti rata ei ollut sellainen mitä olisin itseltäni toivonut. Kontaktit otettiin "hienosti" läpijuoksuna. Eli pääasia oli että koira ei loikkaa kontaktilta alas kilometrin päästä.
Toinen rata oli hypäri ja siinä oli nähtävissä sitä Oikkua mitä yleensä reeneissäkin on. Hyllyn teimme nyt neljännelle esteelle. Ohjasin koiran ohi muurin, kyllä sekin näköjään onnistuu...Ja ennenkuin kerkesin mitään tehdä, Oikku oli jo käynyt putken suorittamassa. Tällä hypärillä kyllä näki miten auttamattomasti olin myöhässä joka paikassa. Ja tuli taas kantapään kautta opittua, että pitää muistaa sitä koira ohjata eikä olettaa!!!
Hyllysaldosta ja ohjauksellisesti huonoista radoista huolimatta oon tosi tyytyväinen Oikun toimintaan kisapaikalla sekä radalla. Tekemisen into näkyi eikä kertaakaan haahuillut tai pyrkinyt radalta pois mitä vähän etukäteen jännitin. Eli menemme toisenkin kerran kisoihin : )
Niin ja sinä päivänä jakoivat 1- ja 2- luokan koiralle symppis-palkinnon ja Oikku sai 1-luokan symppis-palkinnon!!! Tuomari vain sanoi palkintoa hakiessani, että koiralla on kyllä asenne kohdallaan radalla. Tiiä mitä sitten tarkoittanut... ; )

Sitten kävimme Tuusniemen näyttelyssä 21.2. Mukana oli vain Oikku koska Huli ei vielä päässyt vetskuihin niin en ilmoittanut sitä ollenkaan. Meidän saldo oli PU 2 ja varaserti. Ihme kun saimme edes sen ERIn käytöksen puolesta. Oikku ei varmaan oo ikinä käyttäytynyt tuolla tavalla kehässä mitä se nyt teki. Naama punaisena yritin koiran pitää maan tasalla seisomassa neljällä tassulla mutta se oli aika vaikeaa...Tuomarikin naureskeli meille : ) Juoksutukset eivät olleet sen helpompia... PU-kehän jälkeen tuomari tuli Oikkua silittämään ja tuumasi Oikulle, että jospa sie iän myötä tulisit rauhallisemmaksi. Vaikea uskoa että tuo koira olisi joskus "rauhallinen". Varmaan 10 vuotiaanakin se käyttäytyy samalla tavalla. No ehkä pitäisi katsoa itsensä peiliin. Emme juurikaan reenaile näyttelysysteemejä. Mutta pääasia että koiralla oli hauskaa kehässä vaikka emännällä ei ehkä ollut niin hauskaa.

Tämän viikon keskiviikkona tulin Turkkusesta kotiin. Oltiin Oikun kanssa taas yhden kerran Janitan agility opissa. Paljon taas tuli uutta sekä vanhaa mutta nyt taas päästään eteenpäin neuvojen avulla. Miulla on ongelmana se että jään aina jumittumaan (niinkuin myös radalla : )) ja jankkaamaan samoja enkä osaa viedä opetusta loogisesti eteenpäin. Kontakti opetukseen tuli kyllä tosi paljon uutta mitä en oo ajatellutkaan. Kepitkään ei oo ongelma mutta oon ne itse sellaiseksi tehnyt. Mutta nyt on taas reeni-intoa ja palikoita mitä käyttää.
Junalla taas Oikun kanssa matkusteltiin. Ja yllätys, yllätys, keskiviikkona kun oli kotiin lähdönaika niin oli Turun päässä vr:llä hässäkkää. Joten junat ei kulkeneet aikataulussaan. Helsingin päässä meille tuli tunnin odotus ennenkuin seuraava Joensuun juna lähti. Oikku on kyllä aivan uskomaton matkustuskaveri. Se ei ota mistään itseensä ja nytkin rautatieasemalla, jossa oltiin ekaa kertaa, se chippaili kuin kotonaan. Ei sitä häirinnyt väenpaljous eikä ihmisten matkatavarat. Hyvin pystyi tekemään kaukkareita ihmisten seassa ja palkkautui hihnallaan. En jaksanut kaivella nameja...Koirasta varmaan irtoaisi vieläkin enemmän kun vain osaisi sen kaiken hyödyntää.

Nyt tuli taas hirveä tekstisepustus... : ) Palaillaan!

Juhlat juhlittu

Joulut ja uudet vuodet on juhlittu. Joulu menikin töissä ollessa, kotona kerkesi käyvä vain nukkumassa. Uusi vuosikin vietettiin kotona. Sitä on varmaan vanhaksi tullut...
Uuden vuoden päivänä käytiin testaamassa Höytiäisen jää ja hyvin kesti. Koirilla oli ainakin hauskaa kun saivat juosta kuin päättömät kanat kun ei tarvinnut väistellä mitään.
Täällä on nyt reilun viikon pidellyt kovia pakkasia eikä oikein mieli tee ulkoilla vaikka keli olisi muuten hyvä. Onneksi on nyt luvannut että lauhtuu.

Reenirintamalla ei uutta. Oikulle tehdään häiriöreeniä kontakteilla. Nyt sovellettaan joka paikkaan käsky sanaa. Ainut vaan että nyt se tarjoaa sitä nenää tokoreeneissäkin jos ei heti tapahdu mitään. Ohjaus reeniä ollaan aika paljon myös tehty. Hulin kanssa tehdän tokon avo-liikkeitä. Nouto rupeaa pikku hiljaa olemaan sellainen niinkuin sen haluan. Ainut vaan että taas on tullut kapulan pureminen aika pahasti takaisin. Yhdessä vaiheessa se oli melkeinpä kokonaan unohtunut.

Oikulle on nyt varattu aika kuvauksiin, ensi viikolla pitäisi sinne mennä. Sain synttärilahjaksi koiralle kuvauksen...Ehkä olen epänormaali nainen kun en halua kultaa ja mammonaa lahjaksi : ) Mutta lahja tulee tarpeeseen.

Ensi kesän paimennussuunnitelmatkin on nyt tehty tai itse asiassa jo ilmoittauduttu. Osallistutaan Oikun kanssa junior herding testiin. Saa nähä miten tuossa hommassa käy. Testi on heinäkuussa joten saadaan vielä keväällä aikaa hioa meidän systeemejä. Farmikisat ovat myös siirtyneet heinäkuulle ja kovasti olisi tarkoitus myös niihin osallistua.

Mutta palaillaan...

Aikaa viimeisestä...

No huh huh... Ihan hävettää kun on taas pitkä aika edellisestä. Kaikkea on taas kerennyt tapahtua.
Aloitellaan aika järjestyksessä...
Joo, elikkä marraskuun alussa käytiin Vantaalla schape-erkkarissa. Huli sai ERIn mutta ei sijoitusta ja Oikku sai myös ERIn ja kilpailuluokan kakkonen. PU kehässä ei sijoitusta. Samalla käytiin jalostustarkastuksessa Oikun kanssa. Kohtalaisen hyvän arvion sai mutta uudemman kerran mennään sitten muutaman vuoden päästä. Jonkun verran tuli sanomista "löysistä" paikoista.

Pari viikkoa erkkarin jälkeen lähdettiin Marin ja Anskun kanssa Hollantiin schapendoesien club show:n. Mukaan lähti viisi koiraa, Oikku, Riesu, Vítti, Likka ja vanha mummo Ellu. Menestystä ei juuri tullut, Riesu oli ainut joka sai ERIn. Oikku sai EHn, tuomari halusi enemmän jalkoja ja rintaa. Paljon näki taas koiria laidasta laitaan. Kerettiin jopa käydä vähän shoppailemassa ja katselemassa maisemia. Yllätyin mitenkä mukavia ihmisiä ovat hollantilaiset : ) Mukava reissu ja olisi siellä viipynyt vähän pidempääkin ja sää olisi saanut olla parempi.

Ai niin, tärkein meinasi unohtua. Käytiin Oikku mittuuttamassa nyt sitten virallisesti agilitykisoja varten. Meidän kisakirjassa on nyt kolmen tuomarin allekirjoitus siitä että on nyt virallisesti MEDIKOIRA. Yksi tavoite saavutettu, nyt kun saisi vain koiran kisakuntoon niin pystyisi starttaamaan.

Nyt on otettu Oikulle tehokuuri kontaktien opetukseen. Jos ne osaset nyt rupeaisivat pikku hiljaa lonksahtelemaan paikalleen. Janitalta on taas varattu kaksi tuntia koulutusta jotta saataisiin nyt tää meikäläisen ohjaus kuosiinsa. Ja varsinkin se radan luku....Keppejä pitäisi nyt ruveta ottamaan 12 kipaleella kun nyt on haettu kuudella sitä vauhtia taas uudemman kerran. Keinu on vielä kesken mutta siinä ei "pitäisi" pitkään mennä koska sitä on jo aloitettu, nyt on vaan "loppuasennon" hiominen. Tämä viikko onkin mennyt reenatessa, kolme kertaa ollaan keretty hallille tekemään pikkujuttuja.

Mutta eipä tänne sen ihmeellisempää...

Syksyn kuulumisia

Taas on näköjään kulunut yli kuukausi viimeisimmästä : )
Paljon on taas kerennyt tapahtua. Nyt on työyhteisökin vaihtunut. Meidän kunnassa harrastetaan nyt tätä työkiertoa eli jokainen työntekijä käy vuorollaan eri työpisteessä tutustumassa toisten työhön. Mie oon kotihoidossa nyt tuonne joulukuun puoli väliin eli pari kuukautta. Sitten palaan omaan työpisteeseen.

Koirarintamalla on tapahtunut paljon. Nyt on tullut uutta innokkuutta reenaamiseen, varsinkin tuon tokon suhteen.
Mut aloitellaanpa ekana syyskuun puolen kuulumisista.
Tuli käytyä agilityn MM-kisoissa ja hieno meininki oli päällä. Kyllä se on vaan niin erilaista olla paikan päällä kun nyt on katsonut uusintoja telkkarista. Hienosti meni sveitsiläinen schape, eipä juuri panikoinut tilanteesta. Lähtöalueellakin häntä vain heilui ja oli todella iloinen pakkaus.

Samalla reissulla oltiin siellä Turussa liki viikko "tuottajan" tykö. Meillehän oli varattu MM-kisojen jälkeiseltä viikolta 2,5 tuntia teho-opetusta agilityä Janitalta ja Jaakolta.
Oppia tuli paljon jota ei kaikkea vieläkään oikein ymmärrä eikä osaa soveltaa mutta jos sitten pikku hiljaa rupeaisi tuo pää selventymään. Paljon tuli uusia asioita eli kyllä vaan agilitykin kehittyy ohjauksellisesti maailman menossa.

Mutta tokoon saatiin ihan nyt uusia käänteitä. Nyt kyseinen laji on todella mukavaa eikä tunnu puulta. Kiitos Anskun joka antoi todella hyviä vinkkejä ja korjaili meikäläisen tekemiä virheitä. Nähtävästi meidän ongelmat johtuivat ihan liiallisesta jankkaamisesta ja koira turhautui. Noudon alkeet saatiin myös kuntoon ja Oikku tuo nykyään tunnarikapulaa jo sivulle ja käy jopa vielä istumaan ja pitää myös kapulaa niin pitkään ennenkuin palkka tippuu kädestä. Kaikkea muitakin uusia vinkkejä sekä neuvoja saatiin meidän tokoon. Kyllä oli todella hyvä vierailu Turkkusessa.
Hulin kanssa aloitettiin myös tokon opiskelut uudestaan uusilla opeilla ja se on todella hyvä tokokoira. Noudon kanssa meillä on ollut ongelmia mutta sekin tuo nykyään tunnarikapulan sivulle ja pitää sitä niin pitkään ennenkuin palkka tippuu maahan. Nyt sitten siirrytään Hulin kanssa kohta oikeaan noutokapulaan kunhan oon saanut tarpeeksi pitämistä vahvistettua sivulla. Luoksetulon pysäytykset aloitettiin myös uudestaan. Ennenkun heitin jotain Hulin taakse, se hyppäsi sivuun ja katsoi, että mitä helvettiä tuo ämmä minua heittelee. Sisällä ollaan reenattu kyseistä liikettä ja nyt koira ei väistä ollenkaan vaan pysähtyy ja sitten katsoo lentikö jotain taakse. JEEEE!!!! Kaukkarit on myös reenauksessa, ainut ongelma niissä on että koira liikkuu jonkun verran eteenpäin. Liian innokkaista istumaan nousuista ottaa hieman eteenpäin.
Mutta nyt tuli Hulin kanssa myös tavoitteelliseksi reenaus tokon suhteen. Ei sitä tiiä jos vaikka ensi vuoden puolella menisi jo tokon AVO-luokkaan....

Joo mutta ei tässä mitään sen kummallisempaa ole kuukauden aikana tapahtunut.
Palaillaan.....