Meidän uusi osoite on www.hulioikkuvalkky-ninni.blogspot.com
Säätelin vähän niin onnistuin mokaamaan meidän vanhan osoitteen.
maanantai 19. syyskuuta 2011
maanantai 20. kesäkuuta 2011
Tokoa ja agia takana
Kesäkuun puolessa välissä käytiin Pieksämäellä tokokisoissa. Ja ei taas mennyt ihan putkee.
P-makuu: 10 Tuomari mainitsi että liian myöhään annan käskyn.
Seuraaminen: 7½ Ihan järkyttävää. Ei taas yhtään tuntunut hyvältä. Aloituksiin pitää saada joku systeemi kehitettyä että lähtee mukaan hyvin ja intensiivisesti.
Maahan meno: 9 Ihan ok. Nopeammin saisi tippua.
Luoksetulo: 5 Läpi tuli että heilahti =)
Seisominen: 0 Hiippaili perään aika paljon. Ei ollut yhtään terävä pysähtyminen. Minne lie kadonnut.
Nouto: 0 Pysyi sivulla ja lähti vasta käskyn saatuaan mutta juoksi ohi kapulan ja kehästä pihalle. Mutta posiitivistä, ei varastanut =)
Kaukot: 5 Liikkui eteenpäin ja tokaan istumiseen tarvitsi kaksi käskyä.
Estehyppy: 9 Ok. Pikkuisen vino p-asento.
Kokonaisvaikutelma: 8½
Yhteensä 119½ pistettä ja AVO 3
Mutta eikun reeniä alle ja taas paremmalla osaamisella kohti uusia kisoja.
Heinäkuun ekana viikonloppuna oltiin Kokkolassa KLAGissa kisaamassa 5 starttia. Tuolta tuloksina 4 hyllyä ja yksi 5 tulos. En muista enää miten kaikki radat meni mutta osasta on jotain jäänyt muistiin. Yhdellä radalla jäin liikaa taakse kepeillä josta en enää onnistunut pelastamaan tilannetta. Kepeillä kävi mielessä että hyllyhän tästä tulee kun en kerkiä oikeeseen kohtaan ja niin sieltä tulikin. Kyllä tää pääkoppa on tosi ihana. No tyhmästä päästä kärsii koko kroppa.
Yhdellä radalla hyllytin meidät kolmannella viimeisellä esteellä. Blondi kun ei älyä ottaa sitä pientä askelta taaksepäin ja vetää sitä koiraa. Pitää jäädä paikalleen kökkimään ja ihmettelemään. No se rata tehtiin siihen asti nollana.
Hypäriltä tuli se ainut vitos tulos ja sekin riman pudotuksesta. En tiiä minkä takia rima tippui. Saatoin ehkä vedättää liikaa...
Oikku oli hieman hitaanlainen. Kerkesin paljon tekemään radalla asioita mitä mietin rataan tutustumisessa että ehdinkö. Vaikka tulosrintama ei näytä ruusuiselta niin hyvin pidettiin schapejen mainetta yllä ja Puupartalaiset tuli kyllä esille. Kuuluttaja kyselikin että mistä tällaisia koiria tulee. Ja veikkaili että taitaa tulla uusi "muotirotu" agilityyn =) Ensi vuonna uudestaan. Nyt on mökkikin varattu ja majoitus on taas hiukan helpompaa. Jospa myö saataisiin aikaiseksi jopa niitä nolliakin =)
Paimentelemassa ollaan käyty milloin ollaan päästy. Helteet ovat vähän sotkeneet nyt sitä hommaa. Harmillista vain kun kisatkin kolkuttelevat jo kohta ovilla. Ja paljon pitäisi vielä tehdä töitä sen eteen.
Hulin pentusia on syntynyt. Sohvi synnytti 7 kipaletta ja Yaya yhden ainokaisen. Mielenkiinnolla saa taas seurata pentusten kehittymistä ja kasvamista. Ja kauhea pentukuume iskee tuollaisista. Mutta jos sen pennun saisi jossakin vaiheessa. Olisi taas uusi koira mikä pilata =)
P-makuu: 10 Tuomari mainitsi että liian myöhään annan käskyn.
Seuraaminen: 7½ Ihan järkyttävää. Ei taas yhtään tuntunut hyvältä. Aloituksiin pitää saada joku systeemi kehitettyä että lähtee mukaan hyvin ja intensiivisesti.
Maahan meno: 9 Ihan ok. Nopeammin saisi tippua.
Luoksetulo: 5 Läpi tuli että heilahti =)
Seisominen: 0 Hiippaili perään aika paljon. Ei ollut yhtään terävä pysähtyminen. Minne lie kadonnut.
Nouto: 0 Pysyi sivulla ja lähti vasta käskyn saatuaan mutta juoksi ohi kapulan ja kehästä pihalle. Mutta posiitivistä, ei varastanut =)
Kaukot: 5 Liikkui eteenpäin ja tokaan istumiseen tarvitsi kaksi käskyä.
Estehyppy: 9 Ok. Pikkuisen vino p-asento.
Kokonaisvaikutelma: 8½
Yhteensä 119½ pistettä ja AVO 3
Mutta eikun reeniä alle ja taas paremmalla osaamisella kohti uusia kisoja.
Heinäkuun ekana viikonloppuna oltiin Kokkolassa KLAGissa kisaamassa 5 starttia. Tuolta tuloksina 4 hyllyä ja yksi 5 tulos. En muista enää miten kaikki radat meni mutta osasta on jotain jäänyt muistiin. Yhdellä radalla jäin liikaa taakse kepeillä josta en enää onnistunut pelastamaan tilannetta. Kepeillä kävi mielessä että hyllyhän tästä tulee kun en kerkiä oikeeseen kohtaan ja niin sieltä tulikin. Kyllä tää pääkoppa on tosi ihana. No tyhmästä päästä kärsii koko kroppa.
Yhdellä radalla hyllytin meidät kolmannella viimeisellä esteellä. Blondi kun ei älyä ottaa sitä pientä askelta taaksepäin ja vetää sitä koiraa. Pitää jäädä paikalleen kökkimään ja ihmettelemään. No se rata tehtiin siihen asti nollana.
Hypäriltä tuli se ainut vitos tulos ja sekin riman pudotuksesta. En tiiä minkä takia rima tippui. Saatoin ehkä vedättää liikaa...
Oikku oli hieman hitaanlainen. Kerkesin paljon tekemään radalla asioita mitä mietin rataan tutustumisessa että ehdinkö. Vaikka tulosrintama ei näytä ruusuiselta niin hyvin pidettiin schapejen mainetta yllä ja Puupartalaiset tuli kyllä esille. Kuuluttaja kyselikin että mistä tällaisia koiria tulee. Ja veikkaili että taitaa tulla uusi "muotirotu" agilityyn =) Ensi vuonna uudestaan. Nyt on mökkikin varattu ja majoitus on taas hiukan helpompaa. Jospa myö saataisiin aikaiseksi jopa niitä nolliakin =)
Paimentelemassa ollaan käyty milloin ollaan päästy. Helteet ovat vähän sotkeneet nyt sitä hommaa. Harmillista vain kun kisatkin kolkuttelevat jo kohta ovilla. Ja paljon pitäisi vielä tehdä töitä sen eteen.
Hulin pentusia on syntynyt. Sohvi synnytti 7 kipaletta ja Yaya yhden ainokaisen. Mielenkiinnolla saa taas seurata pentusten kehittymistä ja kasvamista. Ja kauhea pentukuume iskee tuollaisista. Mutta jos sen pennun saisi jossakin vaiheessa. Olisi taas uusi koira mikä pilata =)
torstai 2. kesäkuuta 2011
Kesä on tullut
Mistä tietää että kesä on tullut? No tietysti siitä, että paimennukset ovat alkaneet =)
Toukokuussa alkoi paimennukset ja kyllä tuo eläin muistaa mitä ovat lampaat. Tämän kesän tavoitteena on saada poispäin ajo kuntoon mikä on todella vaikeaa meikäläiselle. Kun ei osaa lukea sitä laumaa niin ei osaa. Pätkittäin saadaan hyvää ajoa mutta sitten mie sotken sen... Meidän suunta käskyt meni uusiksi. Vasen on vasen mut oikea puoli pitää muuttaa koska on niin lähellä Oikku nimeä. Meillä on sitten ruottalaisten oikea-sana käytössä ja voi maailma miten se on vaikea muistaa.
Oltiin schapejen paimennusleirillä myös mukana toissa viikonloppuna. Oikun kanssa metässä ollessa huomasin, että niitä mehtäreenejä kaivataan myös. Koiralla oli tavallaan kadonnut lauman hahmottamissilmä ja ootteli vaan, että milloin tulee käskyä mitä tehdä. Ei oikein oma-aloitteisesti lähtenyt työskentelemään. Iltapäivää kohden rupesi sitten jo pikkuisen löytymään sitä asennetta mitä kaipasin. Hitaasti hyvää tulee.
Agilityn saralla on ollut pientä taukoa. Kuopion kisat jäi väliin kun Oikku satutti oikean lavan viikko ennen kisoja. Meidän pihalla ylä- ja alapihan erottaa kivimuuri. Reenattiin keppejä, jotka sijaitsevat siis alapihalla, ja mie olin palkan kanssa yläpihalla. Koira lähti tulemaan keppien jälkeen palkalle ylös ja nähtävästi tuli pieni laskuvirhe ja pamautti täydellä vauhdilla oikea lapa edellä kivimuuriin. Olin aivan varma että, nyt on etupää entinen, koira huusi kuin hyeena ja oikea jalka heilui hervottomasti ilmassa. Mutta onneksi ei sattunut vakavaa, etupää oli turvoksissa rinnan ja kainalon alta ja jonkun verran on nähtävästi keventänyt koska, alaselkä oli myös jumissa. Keventämistä en huomannut mutta fyssari sanoi, että sen huomaa vasta kunnolla kun katsoo videolta hidastettuna. Mutta koirassa ei näkynyt mitenkään että sillä olisi joku paikka kipeänä. Mikä on vähän harmillista.
Huli viettää mukavia eläkepäiviä ja nauttii elämästä. Hulin morsmaikut ovat tiineenä ja jos kaikki menee hyvin kummallakin, niin tulee kesäpentusia. Hulin kanssa tehdään vain mielen virkistykseksi kaikkea kivaa. Kaukoissa Huli on kyllä aika proo. Hulille en oo sen kummemmin kaukoja opettanut niin sillä on kyllä hyvät asennonvaihdot ja kaikki vaihdot tarjoaa taaksepäin. Toisin kuin Oikku.
Tokokisoihin Oikun kanssa ei olla keretty osallistumaan. Ja ei kyllä yhtään mieli tee osallistuakkaan ennenkuin ne kaukot ovat kondiksessa. Sekä luoksetulon stoppi. Kaukoissa se eteenpäin loikkkimminen on ihan järkyttävää. Jos ne ajan kanssa korjaantuisivat =) Ja stopissa sillä ei ole vielä ajatustakaan pysähtymisestä. Mut jos myö jossakin vaiheessa käytäisiin se AVO.
Palaillaan!
Toukokuussa alkoi paimennukset ja kyllä tuo eläin muistaa mitä ovat lampaat. Tämän kesän tavoitteena on saada poispäin ajo kuntoon mikä on todella vaikeaa meikäläiselle. Kun ei osaa lukea sitä laumaa niin ei osaa. Pätkittäin saadaan hyvää ajoa mutta sitten mie sotken sen... Meidän suunta käskyt meni uusiksi. Vasen on vasen mut oikea puoli pitää muuttaa koska on niin lähellä Oikku nimeä. Meillä on sitten ruottalaisten oikea-sana käytössä ja voi maailma miten se on vaikea muistaa.
Oltiin schapejen paimennusleirillä myös mukana toissa viikonloppuna. Oikun kanssa metässä ollessa huomasin, että niitä mehtäreenejä kaivataan myös. Koiralla oli tavallaan kadonnut lauman hahmottamissilmä ja ootteli vaan, että milloin tulee käskyä mitä tehdä. Ei oikein oma-aloitteisesti lähtenyt työskentelemään. Iltapäivää kohden rupesi sitten jo pikkuisen löytymään sitä asennetta mitä kaipasin. Hitaasti hyvää tulee.
Agilityn saralla on ollut pientä taukoa. Kuopion kisat jäi väliin kun Oikku satutti oikean lavan viikko ennen kisoja. Meidän pihalla ylä- ja alapihan erottaa kivimuuri. Reenattiin keppejä, jotka sijaitsevat siis alapihalla, ja mie olin palkan kanssa yläpihalla. Koira lähti tulemaan keppien jälkeen palkalle ylös ja nähtävästi tuli pieni laskuvirhe ja pamautti täydellä vauhdilla oikea lapa edellä kivimuuriin. Olin aivan varma että, nyt on etupää entinen, koira huusi kuin hyeena ja oikea jalka heilui hervottomasti ilmassa. Mutta onneksi ei sattunut vakavaa, etupää oli turvoksissa rinnan ja kainalon alta ja jonkun verran on nähtävästi keventänyt koska, alaselkä oli myös jumissa. Keventämistä en huomannut mutta fyssari sanoi, että sen huomaa vasta kunnolla kun katsoo videolta hidastettuna. Mutta koirassa ei näkynyt mitenkään että sillä olisi joku paikka kipeänä. Mikä on vähän harmillista.
Huli viettää mukavia eläkepäiviä ja nauttii elämästä. Hulin morsmaikut ovat tiineenä ja jos kaikki menee hyvin kummallakin, niin tulee kesäpentusia. Hulin kanssa tehdään vain mielen virkistykseksi kaikkea kivaa. Kaukoissa Huli on kyllä aika proo. Hulille en oo sen kummemmin kaukoja opettanut niin sillä on kyllä hyvät asennonvaihdot ja kaikki vaihdot tarjoaa taaksepäin. Toisin kuin Oikku.
Tokokisoihin Oikun kanssa ei olla keretty osallistumaan. Ja ei kyllä yhtään mieli tee osallistuakkaan ennenkuin ne kaukot ovat kondiksessa. Sekä luoksetulon stoppi. Kaukoissa se eteenpäin loikkkimminen on ihan järkyttävää. Jos ne ajan kanssa korjaantuisivat =) Ja stopissa sillä ei ole vielä ajatustakaan pysähtymisestä. Mut jos myö jossakin vaiheessa käytäisiin se AVO.
Palaillaan!
maanantai 2. toukokuuta 2011
Pääsiäisen kisat
Olipahan taas agikisat... Pohjalla ollaan mutta kait se aurinkokin jossakin vaiheessa risukasaankin paistaa.
Perjantaina aloitettiin urakka. Kaikilta neljältä radalta hylly. Eka rata oli huono, sekä ohjauksellisesti ja kyllä saa koirakin katsoa peiliin, varsinkin kontaktien osalta. Puomilla ei mitään ongelmaa mutta A loiskautettiin aika hyvin. Eka radalla pöytä oli meidän kompastus kivi. Se on mahdotonta pysyä se yksi 5 sekunttia paikallaan, saati se jarruttaminen ennen pöytää. Sen jälkeen pakka sekosi meikältä ja mentiin todella heikoilla jäillä. Niin, ja Oikku karkasi lähdöstä mitä se EI ole pitkään aikaan tehnyt.
Toinen rata oli paljon parempi. Lähdin liikenteeseen Anskun tsemppauksesta ns. "natsiasenteella" eli rataa tehdään yhdessä ja sillä sipuli. Saatiin tehtyä rata yhdessä ja antoi taas toivoa seuraavalle päivälle. En enää muista missä hyllytettiin.
Lauantaina kisat alkoi meidän osalta vasta illalla. Yritin saada omaa pääkoppaa siihen kisafiilikseen mutta aika huonolla menestyksellä. Teemana taas yhden kerran se yhteinen rata ja koiran vienti radalle. Meillä kun on pikkuisen ongelmana tuo kiihtyminen. Koira on radan reunalla ihan rauhallinen, ei hauku eikä sillä tavalla kerää kierroksia mitä siellä joskus näkee. Pystyy tekemään tosi hienoa tottista ihan radan vieressä mutta... Radalla ne kierrokset vaan näkyy. Josta sitten osittain johtuu nämä meidän ohjausongelmat.
Nyt oli ihan oikeasti aika vaikeat ykkösen radat. Koira joka vähänkin irtoaa ja hakee oma-aloitteisesti esteitä niin oli kyllä tuhoon tuomittu näillä radoilla. Tosi pahoja kulmia ja pieniä hyppyvälejä. Jos lähdit linjaamaan niin sitten olit myöhässä jatkon suhteen. Ei ollut yhtään meidän ratoja.
Mutta näillä radoilla lopetettiin heti kesken kun koira rupesi omiaan tekemään. Koira maahan ja seuraamisella pois radalta. Oli vähän Oikku ihmeessään että mitä kummaa ; ) Jos tällä konstilla saataisiin jonkin näköistä tolkkua siihen että kaikki hauska loppuu kesken jos tekee yksinään rataa.
No Kuopioon suunnistetaan seuraavan kerran ja katsotaan mitä sieltä on tuleman.
Tokoa ollaan reenattu. Väliin ollaan otettu ylempien luokkien liikkeitä jotta reenaaminen olisi vähän monipuolisempaa eikä vaan tylsää AVOn reenausta. Metalli pysyy aika hyvin nyt suussa ilman lonksuttelua mutta saisi olla vielä pitävämpi ote.
Kaukot ovat ihan kauheita. Loikkii eteenpäin kuin aropupu. Nyt kokeillaan eri variaatioita miten saisi pysymään vaihdot paikallaan. Toivottavasti jollakin konstilla saisi pysymään.
Niin, ja kävihän Hulin luona morsmaikku, Sohvi <3 Nyt odotellaan tuleeko tulosta. Jännitystä ilmassa =)
Perjantaina aloitettiin urakka. Kaikilta neljältä radalta hylly. Eka rata oli huono, sekä ohjauksellisesti ja kyllä saa koirakin katsoa peiliin, varsinkin kontaktien osalta. Puomilla ei mitään ongelmaa mutta A loiskautettiin aika hyvin. Eka radalla pöytä oli meidän kompastus kivi. Se on mahdotonta pysyä se yksi 5 sekunttia paikallaan, saati se jarruttaminen ennen pöytää. Sen jälkeen pakka sekosi meikältä ja mentiin todella heikoilla jäillä. Niin, ja Oikku karkasi lähdöstä mitä se EI ole pitkään aikaan tehnyt.
Toinen rata oli paljon parempi. Lähdin liikenteeseen Anskun tsemppauksesta ns. "natsiasenteella" eli rataa tehdään yhdessä ja sillä sipuli. Saatiin tehtyä rata yhdessä ja antoi taas toivoa seuraavalle päivälle. En enää muista missä hyllytettiin.
Lauantaina kisat alkoi meidän osalta vasta illalla. Yritin saada omaa pääkoppaa siihen kisafiilikseen mutta aika huonolla menestyksellä. Teemana taas yhden kerran se yhteinen rata ja koiran vienti radalle. Meillä kun on pikkuisen ongelmana tuo kiihtyminen. Koira on radan reunalla ihan rauhallinen, ei hauku eikä sillä tavalla kerää kierroksia mitä siellä joskus näkee. Pystyy tekemään tosi hienoa tottista ihan radan vieressä mutta... Radalla ne kierrokset vaan näkyy. Josta sitten osittain johtuu nämä meidän ohjausongelmat.
Nyt oli ihan oikeasti aika vaikeat ykkösen radat. Koira joka vähänkin irtoaa ja hakee oma-aloitteisesti esteitä niin oli kyllä tuhoon tuomittu näillä radoilla. Tosi pahoja kulmia ja pieniä hyppyvälejä. Jos lähdit linjaamaan niin sitten olit myöhässä jatkon suhteen. Ei ollut yhtään meidän ratoja.
Mutta näillä radoilla lopetettiin heti kesken kun koira rupesi omiaan tekemään. Koira maahan ja seuraamisella pois radalta. Oli vähän Oikku ihmeessään että mitä kummaa ; ) Jos tällä konstilla saataisiin jonkin näköistä tolkkua siihen että kaikki hauska loppuu kesken jos tekee yksinään rataa.
No Kuopioon suunnistetaan seuraavan kerran ja katsotaan mitä sieltä on tuleman.
Tokoa ollaan reenattu. Väliin ollaan otettu ylempien luokkien liikkeitä jotta reenaaminen olisi vähän monipuolisempaa eikä vaan tylsää AVOn reenausta. Metalli pysyy aika hyvin nyt suussa ilman lonksuttelua mutta saisi olla vielä pitävämpi ote.
Kaukot ovat ihan kauheita. Loikkii eteenpäin kuin aropupu. Nyt kokeillaan eri variaatioita miten saisi pysymään vaihdot paikallaan. Toivottavasti jollakin konstilla saisi pysymään.
Niin, ja kävihän Hulin luona morsmaikku, Sohvi <3 Nyt odotellaan tuleeko tulosta. Jännitystä ilmassa =)
torstai 21. huhtikuuta 2011
sunnuntai 17. huhtikuuta 2011
Turussa taas käyty
Mistähän sitä aloittaisi... Maaliskuun lopussa oli agikisat Kuopiossa. Tuloksina 2 hyllyä ja joku yliaikainen tulos. Radat oli ihan ok mutta jotenkin ei vaan taas lähtenyt.
Ennen ekaa rataa koira oli muissa maailmoissa, en tiiä miksi... Jäi kontakteille jumimaan mitä ei ole ikinä tehnyt. Puomin alastulolla nuuhki maata ja näytti siltä että etsii makupaloja. Kisakentältä kyllä löytyi makupaloja mutta koiran ei kuulu jäädä niitä sieltä etsimään ja syömään.
Toinen rata oli vanhaa Oikkua. Vauhtia taas oli liikaakin ja puomilta tuli ilman lupaa läpi joten, palautin koiran takaisin ja siitä hylly. Ohjaus oli taas sieltä sun täältä.
Hyppyradalta saatiin yliaikainen tulos. Kaarrokset oli kyllä sitä luokkaa että huhhuh... Joka kohdassa olin liian myöhässä joten en saanut hyviä hyppykulmia koiralle jonka takia loiskautti hypyt liian pitkiksi.
Nyt pääsiäisenä startataan taas ja katsotaan saadaanko tulosta aikaiseksi.
Huhtikuun alussa oltiin Turussa Janitan koulutuksessa. Joka oli taas yhden kerran tosi antoisa. Nyt oli mukava mennä rataa kun koira "osaa" kaikki esteet joten pystyi hyvin kokeilemaan eri ohjausvariaatioita.
Ensimmäistä kertaa päästiin yli kymmenen estettä kun joka kerta ollaan päästy vain about 3 ja siihen sitten jumimaan. Nyt jotenkin avautui ja iskostui selkärankaan että koira käännetään ennen hyppyä. Joo, tiedetään että on ollut puhetta aiemminkin asiasta mutta nyt sen hokasin ihan kunnolla. Blondilla näköjään vie nämä oppimiset vähän pidempään. No diagnosoitiinhan miulle NUDE eli nuoruusiän dementtia =) Ja miten pienillä kaarroksilla Oikku meni kun olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kyllä se on kumma juttu ; ) Nyt sitten tulevana viikonloppuna yritetään soveltaa Janitan oppeja taas yhden kerran sinne radalle.
Niin, ja ennen viikonlopun koulutusta, oltiin perjantaina tokoilemassa schapeporukan kanssa. Myö tehtiin "kisat" jotka meni ihan kohtalaisen hyvin =) Mutta hauskaa oli tokoilla.
Kiitos vielä Anskulle ja Markolle majoituksesta!
Viime viikon sunnuntaina käytiin korkkaamassa ekat AVOn kisat.
P-makuu: 10. Pientä levottomuutta. Omasta mielestäni saisi olla hieman levollisemman oloinen.
Seuraaminen: 8½. Kaikki pa:t otti. Välillä hajosi mutta ei pahasti, koko ajan kuitenkin piti kontaktia vaikka seurasi liian kaukana.
Liikkestä m-meno: 8. Hyvin meni maahan ja pysyi mutta toisella käskyllä vasta nousi istumaan.
Luoksetulo: 5. Läpi tuli ja lujaa =)
Liikkestä seisominen: 8. Hyvin pysähtyi mutta toisella käskyllä nousi istumaan.
Nouto: 0. Varasti kapulalle ennen kaskyä. Tuomarikin sanoi, että kymppi olisi tullut noudosta. Laukalla lähti, hyvin nappasi kapulan, ei leikkinyt ja laukalla suoraan perusasentoon. Kapulan naljausta ei ollut yhtään. Ja luovutukseen olin tosi tyytyväinen, ihan huippu luovutus!
Kaukot: 0. Hyvin nousi mutta toisen istu-käskyn jäi seisomaan. Mutta loikki eteenpäin sen 2,5 metriä ainakin. Kaukot menee kokonaan uusiksi.
Hyppy: 6½. Omasta mielestä käskyn saatuaan pientä viivettä liikkeelle lähdössä. Sitten hyppäsi tosi lähelle estettä joten otti osumaa esteeseen. Takaisin tullessa perusasento todella vino, koira melkein selän takana :O
Kokonaisvaikutelma:9. Tuomari sanoi, että tässä näkyy millaista tokon pitäisi olla, iloista ja hauskaa =) Tuumasi vielä että hyvä kun ohjaajakin jaksoi koko kokeen ajan nauraa.
Yhteensä pojoja tuli 116 ja 3-tulos.
Kokeesta jäi tosi hyvä mieli. Koira toimi koko ajan ja vire ei laskenut vaikka yhdessä vaiheessa tuntui että rupeaa ryytymään. Nyt hiotaan nuo pienet asiat kuntoon ja toukokuulle on jo katsottu seuraava AVOn kisa. Kyllä vaan tuon koiran kanssa on mukava tehdä hommia, joka kerta se on yhtä innokas ja jaksaa tehdä =)
perjantai 11. maaliskuuta 2011
Uusi vuosi korkattu
On taas tämäkin jäänyt. Mitäs ihminen voi laiskuudelleen.
Helmikuun alussa päästiin eroon etukessistä joten reenit on yritetty nyt palauttamaan meidän ohjelmaan. Kisailemassakin on keretty käymään.
Tosiaan helmikuun lopulla korkattiin ekat kisat, piiiiiitkän tauon jälkeen. Mietin, että on hölmöä koiraa ilmoittaa kisoihin kun ei olla reenattu. Lauantaina oli kisat niin perjantaina kävin näyttämässä koiralle mitkä on kepit ja mitenkä siellä kontakti esteillä ollaankaan.
No, kisat meni odotetusti, 2x hylly, mutta eka rata oli todella hyvä. Oikku kuunteli ohjausta tosi hyvin. MUTTA se yksi pieni virhe ja hylly napsahti. Kulmassa oli hyppy ja sen jälkeen pussi, niin säästinpä sitten askeleita enkä ohjannut kunnolla hypylle vaan oletin että ottaahan koira sen hypyn. Mutta eipä ottanutkaan vaan kääntyi pussille niinkuin olin ohjaamassa. Eli tästä opin että ohjaan loppuun asti enkä oleta mitään mutta tämänkin pitäisi olla jo itsestään selvyys. Positiivista tuossa oli se että koira oli tosiaan kuulolla ja teki aivan oikein. Loppurata oli tosi hyvä. Malttoi ottaa kontaktit ja keppien pujottelu sekä hakeminen ihan superia. Muistin jopa hiljentää koiraa ennen keppejä =)
Toisella radalla kolmantena esteenä oli kepit ja tultiin pahasta kulmasta joten siinä paukaisi toiseen väliin. Ja sitten tuli se murheen kryyni radan puolessa välissä, keinu. Eka radalla otti tosi hyvin keinu, vauhdilla päähän ja lähti vasta luvan saatuaan. Mutta tällä radalla tehtiin ihan älytön lentokeinu. Oikulle keinu tuntui toimivan jonain lentoon lähdön alustana. Varmaan jos olisi ollut siivet niin ihan oikeasti olisi lentoon lähtenyt. No otettiin keinu uudestaan mutta sekin oli todella huono korjaus. Ei vieläkään suorittanut keinua sillä tavalla kuin olisin halunnut.
Kisoista jäi hyvä maku joten hyvillä mielin lähdin Lappeenrantaan kisaamaan.
Viikon aikana laitettiin keinu "kondikseen". Reenin lomassa puhuin isännälle et hyvä kun koira tulee vauhdilla loppuun mutta pitäisi sen älytä vähän edes hidastaa jossakin vaiheessa. No puupää mikä puupää.
Lappeenrannassa oli kolme starttia, kaksi agia ja yksi hyppy.
Eka rata tuntui tosi hyvältä tutustumisessa, ei liian helppo eikä liian vaikea. Mukavan sujuva.
Ekalta radalta tuli 5. Ja yllätys, yllätys taas saa katsoa peiliin. Tutustumisessa mietin, että kun oli putki, hyppy ja kepit niin hiljennän koiraa jo ennen hyppyä että ei aloita keppejä väärin vauhdin takia. Mutta blondi ei osaa sitä sitten tehdä siellä kisaradalla. Jotenkin se vain unohtui radalla... Muuten rata oli menemisen ja ohjauksen puolesta hyvä. Tosi hieno keinu tehtiin radalla, just sillä tavalla niinkuin halusinkin =)
Toisella radalla tutustumisessa tiesin missä tulee olemaan meidän ongelma. A:lta tultiin renkaalle ja siitä käännös 180 vasempaan hypylle. Renkaan sekä hypyn takana oli kaksi putkea vierekkäin just suuaukot ammollaan jotka koira näkee A:lta. Ongelmaksi sen teki irtoava koira joka ei "välttämättä" lue liian myöhäisiä ohjauksia. Tämä kohta selvittiin viime hetken pelastuksilla ja kauhean isoilla kaarroksilla. Vitonen tuli sitten radan puoli välissä hypyn kiertämisestä kun ajauduin liian etäälle hypyltä ja enkä ohjannut tarpeeksi piukasti.
Hyppyrata oli sitten täysi katastrofi. En ymmärrä mistä tuo koira kerää noita kierroksia. Lähdössä näytti että on hieman fleetu ja aattelin et nyt se rupeaa ryytymään ja saataisiin tehtyä hyvä rata. Mutta väärässä olin. Kahden ekan hypyn jälkeen pakka levisi totaalisesti käsiin. Pieni ohjaus kämmi ja koira lähti hakemaan putkea jonka jälkeen homma meni ihan käsille. Kaasu löytyi mutta kun jarruakin tarvittaisiin. Joten siltä radalta hylly. En muista ees missä kohtaa hylly tuli kun oli tosi häsellystä koko rata.
No viikon päästä taas uudestaan ja katotaan mitä tulee tuliaisina Kuopion radoilta. Jospa se jossakin vaiheessa natsaisi =)
Helmikuun alussa päästiin eroon etukessistä joten reenit on yritetty nyt palauttamaan meidän ohjelmaan. Kisailemassakin on keretty käymään.
Tosiaan helmikuun lopulla korkattiin ekat kisat, piiiiiitkän tauon jälkeen. Mietin, että on hölmöä koiraa ilmoittaa kisoihin kun ei olla reenattu. Lauantaina oli kisat niin perjantaina kävin näyttämässä koiralle mitkä on kepit ja mitenkä siellä kontakti esteillä ollaankaan.
No, kisat meni odotetusti, 2x hylly, mutta eka rata oli todella hyvä. Oikku kuunteli ohjausta tosi hyvin. MUTTA se yksi pieni virhe ja hylly napsahti. Kulmassa oli hyppy ja sen jälkeen pussi, niin säästinpä sitten askeleita enkä ohjannut kunnolla hypylle vaan oletin että ottaahan koira sen hypyn. Mutta eipä ottanutkaan vaan kääntyi pussille niinkuin olin ohjaamassa. Eli tästä opin että ohjaan loppuun asti enkä oleta mitään mutta tämänkin pitäisi olla jo itsestään selvyys. Positiivista tuossa oli se että koira oli tosiaan kuulolla ja teki aivan oikein. Loppurata oli tosi hyvä. Malttoi ottaa kontaktit ja keppien pujottelu sekä hakeminen ihan superia. Muistin jopa hiljentää koiraa ennen keppejä =)
Toisella radalla kolmantena esteenä oli kepit ja tultiin pahasta kulmasta joten siinä paukaisi toiseen väliin. Ja sitten tuli se murheen kryyni radan puolessa välissä, keinu. Eka radalla otti tosi hyvin keinu, vauhdilla päähän ja lähti vasta luvan saatuaan. Mutta tällä radalla tehtiin ihan älytön lentokeinu. Oikulle keinu tuntui toimivan jonain lentoon lähdön alustana. Varmaan jos olisi ollut siivet niin ihan oikeasti olisi lentoon lähtenyt. No otettiin keinu uudestaan mutta sekin oli todella huono korjaus. Ei vieläkään suorittanut keinua sillä tavalla kuin olisin halunnut.
Kisoista jäi hyvä maku joten hyvillä mielin lähdin Lappeenrantaan kisaamaan.
Viikon aikana laitettiin keinu "kondikseen". Reenin lomassa puhuin isännälle et hyvä kun koira tulee vauhdilla loppuun mutta pitäisi sen älytä vähän edes hidastaa jossakin vaiheessa. No puupää mikä puupää.
Lappeenrannassa oli kolme starttia, kaksi agia ja yksi hyppy.
Eka rata tuntui tosi hyvältä tutustumisessa, ei liian helppo eikä liian vaikea. Mukavan sujuva.
Ekalta radalta tuli 5. Ja yllätys, yllätys taas saa katsoa peiliin. Tutustumisessa mietin, että kun oli putki, hyppy ja kepit niin hiljennän koiraa jo ennen hyppyä että ei aloita keppejä väärin vauhdin takia. Mutta blondi ei osaa sitä sitten tehdä siellä kisaradalla. Jotenkin se vain unohtui radalla... Muuten rata oli menemisen ja ohjauksen puolesta hyvä. Tosi hieno keinu tehtiin radalla, just sillä tavalla niinkuin halusinkin =)
Toisella radalla tutustumisessa tiesin missä tulee olemaan meidän ongelma. A:lta tultiin renkaalle ja siitä käännös 180 vasempaan hypylle. Renkaan sekä hypyn takana oli kaksi putkea vierekkäin just suuaukot ammollaan jotka koira näkee A:lta. Ongelmaksi sen teki irtoava koira joka ei "välttämättä" lue liian myöhäisiä ohjauksia. Tämä kohta selvittiin viime hetken pelastuksilla ja kauhean isoilla kaarroksilla. Vitonen tuli sitten radan puoli välissä hypyn kiertämisestä kun ajauduin liian etäälle hypyltä ja enkä ohjannut tarpeeksi piukasti.
Hyppyrata oli sitten täysi katastrofi. En ymmärrä mistä tuo koira kerää noita kierroksia. Lähdössä näytti että on hieman fleetu ja aattelin et nyt se rupeaa ryytymään ja saataisiin tehtyä hyvä rata. Mutta väärässä olin. Kahden ekan hypyn jälkeen pakka levisi totaalisesti käsiin. Pieni ohjaus kämmi ja koira lähti hakemaan putkea jonka jälkeen homma meni ihan käsille. Kaasu löytyi mutta kun jarruakin tarvittaisiin. Joten siltä radalta hylly. En muista ees missä kohtaa hylly tuli kun oli tosi häsellystä koko rata.
No viikon päästä taas uudestaan ja katotaan mitä tulee tuliaisina Kuopion radoilta. Jospa se jossakin vaiheessa natsaisi =)
sunnuntai 5. joulukuuta 2010
Tökkii...
Kylläpä on tosi pitkä aika viimesimmästä. Puoli vuotta =) Nolottaa...
Kesä meni tosi nopeasti. Muutamat agikisat käytiin Oikun kanssa. Huli pääsi myös Klagilla kisakentille. Hyvin meni vanhuksellakin mutta omia mokia kun ei tullut tulosta. Oikun kanssa etsitään agissa sitä yhteistä säveltä. No kuhan tammikuussa pääse mahasta eroon niin sitten taas aloitetaan Oikun kanssa kunnolla reenaamaan ja niitä kisoja koluamaan.
Heinäkuussa käytiin AHBA:n kisoissa Kuttukuussa. Saatiin toinen legi JHD:sta ja se on nyt varmennettu jenkeissä joten "epävirallisena" tittelinä saadaan sitä käyttää. Seuraavana päivänä oli HRD 1 jota ei läpäisty. Oikku pisti ihan leikiksi koko homman. Ne kuuluisat korvat katosivat yhden yön aikana jonnekkin. Mutta ensi kesänä uudestaan. Syyskuussa oltiin schape yhdistyksen järjestämällä paimennusleirillä. Mukavaa oli nähdä miten hyvin kaikki koirat toimivat.
Alku syksystä oli Turussa Elinan agikoulutusta. Siellä vierähti mukavasti viikonloppu. Ainut vaan että meikän liikkumisesta ei meinannut tulla mitään enää sunnuntaina. Marraskuussa Elina oli Joa:lla kouluttamassa ja sinnehän sitä piti itsensä survoa vaikka liikkuminen oli taas mitä oli... Elina sanoi että meikällä pitäisi olla aina kessi edessä niin keskittyisin paljon paremmin siihen koiran ohjaamiseen.
Marraskuun alussa käytiin Oikun kanssa tokokokeessa, ihan vaan kokeilemassa saataisiinko se ykköstulos. Tavoitteena oli paikallaan makuun onnistuminen koska Oikku on aiemmissa kisoissa niistä lähtenyt. Nyt se onnistui kympisti. Kaikkiin muihin liikkeisiin oon tyytyväinen mutta seuraamisessa, kummassakin, jätti kaikki perusasennot ottamatta. Reeneissä on tosi hyvin ottanut, välillä oon kaikki PA:t palkannut ja sitten taas satunnaistanut. En tiiä mitä lie pikku pojan päässä liikkunut. Mutta kuitenkin saatiin 163 pistettä ja ykköstulos. Ensi vuoden alkuun oon jo suunnitellut AVO:n kisat.
Näyttelyissä ei olla käyty ja tämän vuoden voittajakin jää väliin. Ensi vuodellekkaan ei oo mitään suunnitelmia näyttelyiden suhteen.
Kesä meni tosi nopeasti. Muutamat agikisat käytiin Oikun kanssa. Huli pääsi myös Klagilla kisakentille. Hyvin meni vanhuksellakin mutta omia mokia kun ei tullut tulosta. Oikun kanssa etsitään agissa sitä yhteistä säveltä. No kuhan tammikuussa pääse mahasta eroon niin sitten taas aloitetaan Oikun kanssa kunnolla reenaamaan ja niitä kisoja koluamaan.
Heinäkuussa käytiin AHBA:n kisoissa Kuttukuussa. Saatiin toinen legi JHD:sta ja se on nyt varmennettu jenkeissä joten "epävirallisena" tittelinä saadaan sitä käyttää. Seuraavana päivänä oli HRD 1 jota ei läpäisty. Oikku pisti ihan leikiksi koko homman. Ne kuuluisat korvat katosivat yhden yön aikana jonnekkin. Mutta ensi kesänä uudestaan. Syyskuussa oltiin schape yhdistyksen järjestämällä paimennusleirillä. Mukavaa oli nähdä miten hyvin kaikki koirat toimivat.
Alku syksystä oli Turussa Elinan agikoulutusta. Siellä vierähti mukavasti viikonloppu. Ainut vaan että meikän liikkumisesta ei meinannut tulla mitään enää sunnuntaina. Marraskuussa Elina oli Joa:lla kouluttamassa ja sinnehän sitä piti itsensä survoa vaikka liikkuminen oli taas mitä oli... Elina sanoi että meikällä pitäisi olla aina kessi edessä niin keskittyisin paljon paremmin siihen koiran ohjaamiseen.
Marraskuun alussa käytiin Oikun kanssa tokokokeessa, ihan vaan kokeilemassa saataisiinko se ykköstulos. Tavoitteena oli paikallaan makuun onnistuminen koska Oikku on aiemmissa kisoissa niistä lähtenyt. Nyt se onnistui kympisti. Kaikkiin muihin liikkeisiin oon tyytyväinen mutta seuraamisessa, kummassakin, jätti kaikki perusasennot ottamatta. Reeneissä on tosi hyvin ottanut, välillä oon kaikki PA:t palkannut ja sitten taas satunnaistanut. En tiiä mitä lie pikku pojan päässä liikkunut. Mutta kuitenkin saatiin 163 pistettä ja ykköstulos. Ensi vuoden alkuun oon jo suunnitellut AVO:n kisat.
Näyttelyissä ei olla käyty ja tämän vuoden voittajakin jää väliin. Ensi vuodellekkaan ei oo mitään suunnitelmia näyttelyiden suhteen.
perjantai 4. kesäkuuta 2010
Tämäkin unohtunut...
Oho :o, mistähän sitä aloittaisi...
Joopa, agilitykisoja ollaan kierretty ahkerasti. Välillä hyvällä ja välillä huonolla menestyksellä.
Nollat ovat tiukassa. Nyt on ollut muutamat radat aivan kauheita. Siis meidän yhteistyön kannalta.
Keväällä näytti että koira on todella hyvällä kuulolla ja yhteistyö onnistuu mut nyt on taas koiran korvat jossain muualla kuin siellä missä pitäisi. Muutama ratakin on ollut profiililtaan sellaisia että en ole kerennyt sinne minne olin suunnitellut. Eli koira on tullut nopeammin edelliseltä esteeltä kuin ajattelin. Nyt ei ole ollut yhtään hyvää hyllyäkään mistä voisi olla tyytyväinen.
Viikko takaperin oltiin Varkaudessa kisoissa, kaksi agirataa ja yksi hypäri. Molemmilla agiradoilla oli sellaiset kohdat että tutustuessa tiesin et kosahtaa. Eka radalla tultiin siihen kohtaan mutkaputki, hyppy, suora putki ja tiukka 90 vasen renkaalle. Suoran putken vieressä puomi joten koira piti ottaa tarkasti mutkaputkelta ettei mene puomille. Suoran putken edessä oli vielä hyppy. No Oikku painoi suoraan putkelta sille hypylle kun en saanut kääntymään vaikka mitenkä hiljensin ja huusin koiraa joten siitä hylly.
Toisella agiradalla tämä kohta mentiin ns. väärinpäin. Oli hyppy, suoraputki, hyppy ja tiukka 90 oikealle keinulle. Hypyn edessä oli tarjolla tämä mutkaputki. Tutustumisessa päätin että otan koiran tiukasti haltuun eli käytän ääntä ja oon jo selkä menosuuntaan päin, tavallaan kuin veisin sille puomille mikä oli vieressä. Päätin että tulkoon vaikka kielto siltä hypyltä mut otan vauhdin pois. Teoriassa ja sen mielikuvituskoiran kanssa tämä onnistui mutta ei näköjään Oikun kanssa. Nyt sain ennakkoa otettua aika paljon, riskillä otin että lukee suoran putken eikä puomia. Kerkesin suoran putken päähän ja olin itse pysähdyksissä ja selkä menosuuntaan päin joten koiran olisi pitänyt ottaa kielto hypyltä mutta ei näköjään meillä toimi. Oikku pamautti suorasta putkesta, hyppäsi aidan ja otti sen mutka putken. Joten siitä hylly. Ei toiminut niin ei...
Viimeisenä ratana oli hypäri. Aika helpolta vaikutti mutta kun koira oli radalla tekemässä niin kulmat oli todella pahoja mitä rataan tutustumisessa ei tullut ajatelleeksi. Toisen esteen jälkeen Oikku pamautti suoraan miun jalkaan kun en ajatellut että se tulee niin kovasti ja en kerennyt alta pois. No härdelli oli jo valmis sen jälkeen. Meikän ohjaukset meni ihan sekaisin ja rata oli todella kunnon räpellysrata ja ikinä en varmaan oo niin paljon ääntä käyttänyt mitä nyt. Eli niitä viime hetken pelastuksia oli todella paljon. Lopussa olin tosi paljon Oikkua jäljessä mutta hyvin onneksi koira ohjautui niille oikeille esteille. Vähän tuuriakin pelissä =) Hypäriltä tehtiin todella karmea nolla, ohjaus oli sieltä sun täältä. Mutta nyt on eka merkintä kisakirjassa =)
Piti sitten maanantaina käydä reenaamassa tuo suoraputki hässäkkä. Todettiin reenikamujen kanssa että pää kääntyy mutta kroppa jatkaa matkaa eteenpäin. Kaveri veti lelulla ihan putken suulta tiukkaan takaisin päin mutta koira tulee putkesta pää kääntyneenä mutta kroppa jatkaa matkaa. Omituinen koira :O Hallinta reeniä tein etten laskenut putkeen vaan käänsin putken edessä mutta eipä auttanut sitten enää sen jälkeen kun suoritti suoran putken. Nyt sitten pidetään kisataukoa ja yritetään reenata tämä hallinta kondikseen. Sunnuntaina on vielä yhdet kisat mutta sitten tulee taukoa.
Pari viikkoa sitten oltiin Turussa Lentsun tokokurssilla. Taas tuli hyviä ohjeita ja vinkkejä. Niitä ollaan nyt sitten yritetty kotona toteuttaa. Lauantaina Oikku oli reeneissä vähän fleetu mutta sunnuntaina oli taas virtaa. Asiaan varmaan vaikutti perjantain pitkä matka sekä Vitin juoksu. Vitillä taisi olla vielä aika lähellä tärppipäivät. Siitä oon tyytyväinen että Oikku otti tosi vähän häiriötä. Kurssi pidettiin Kupittaan puistossa ja siinä liikkuu koko ajan ihmisiä ja koiria joten häiriötekijöitä on todella paljon. Kumpanakin päivänä hiekkakentällä oli vielä mätsäri. Myöhän ei hirveesti olla reenattu tuommoisessa häiriössä.
Paimennukset on myös aloitettu toukokuussa. Eka kerta meni todella hyvin. Kyllä se vaan muistaa mitä pitää aitauksessa lampaille tehdä. Työn alla on nyt hakukaarien opettelu. Yritetään saada Oikkua kiertämään vähän kauempaa jotta ei pöläytä lampaita kun menee liian läheltä. Kyllä on muuten vaikeaa ajatella mistä laitat koiran menemään ja mihin kohtaan itse sijoitut laumaa ja koiraa nähden. Paimennus ei todellakaan ole sitä että koira humputtelee menemään ja ajelee lampaita miten sattuu. Se on aika kurinalaistatouhua. Mutta sitäkin hauskempaa =)
Mutta kirjoittelen taas kun muistan....
Joopa, agilitykisoja ollaan kierretty ahkerasti. Välillä hyvällä ja välillä huonolla menestyksellä.
Nollat ovat tiukassa. Nyt on ollut muutamat radat aivan kauheita. Siis meidän yhteistyön kannalta.
Keväällä näytti että koira on todella hyvällä kuulolla ja yhteistyö onnistuu mut nyt on taas koiran korvat jossain muualla kuin siellä missä pitäisi. Muutama ratakin on ollut profiililtaan sellaisia että en ole kerennyt sinne minne olin suunnitellut. Eli koira on tullut nopeammin edelliseltä esteeltä kuin ajattelin. Nyt ei ole ollut yhtään hyvää hyllyäkään mistä voisi olla tyytyväinen.
Viikko takaperin oltiin Varkaudessa kisoissa, kaksi agirataa ja yksi hypäri. Molemmilla agiradoilla oli sellaiset kohdat että tutustuessa tiesin et kosahtaa. Eka radalla tultiin siihen kohtaan mutkaputki, hyppy, suora putki ja tiukka 90 vasen renkaalle. Suoran putken vieressä puomi joten koira piti ottaa tarkasti mutkaputkelta ettei mene puomille. Suoran putken edessä oli vielä hyppy. No Oikku painoi suoraan putkelta sille hypylle kun en saanut kääntymään vaikka mitenkä hiljensin ja huusin koiraa joten siitä hylly.
Toisella agiradalla tämä kohta mentiin ns. väärinpäin. Oli hyppy, suoraputki, hyppy ja tiukka 90 oikealle keinulle. Hypyn edessä oli tarjolla tämä mutkaputki. Tutustumisessa päätin että otan koiran tiukasti haltuun eli käytän ääntä ja oon jo selkä menosuuntaan päin, tavallaan kuin veisin sille puomille mikä oli vieressä. Päätin että tulkoon vaikka kielto siltä hypyltä mut otan vauhdin pois. Teoriassa ja sen mielikuvituskoiran kanssa tämä onnistui mutta ei näköjään Oikun kanssa. Nyt sain ennakkoa otettua aika paljon, riskillä otin että lukee suoran putken eikä puomia. Kerkesin suoran putken päähän ja olin itse pysähdyksissä ja selkä menosuuntaan päin joten koiran olisi pitänyt ottaa kielto hypyltä mutta ei näköjään meillä toimi. Oikku pamautti suorasta putkesta, hyppäsi aidan ja otti sen mutka putken. Joten siitä hylly. Ei toiminut niin ei...
Viimeisenä ratana oli hypäri. Aika helpolta vaikutti mutta kun koira oli radalla tekemässä niin kulmat oli todella pahoja mitä rataan tutustumisessa ei tullut ajatelleeksi. Toisen esteen jälkeen Oikku pamautti suoraan miun jalkaan kun en ajatellut että se tulee niin kovasti ja en kerennyt alta pois. No härdelli oli jo valmis sen jälkeen. Meikän ohjaukset meni ihan sekaisin ja rata oli todella kunnon räpellysrata ja ikinä en varmaan oo niin paljon ääntä käyttänyt mitä nyt. Eli niitä viime hetken pelastuksia oli todella paljon. Lopussa olin tosi paljon Oikkua jäljessä mutta hyvin onneksi koira ohjautui niille oikeille esteille. Vähän tuuriakin pelissä =) Hypäriltä tehtiin todella karmea nolla, ohjaus oli sieltä sun täältä. Mutta nyt on eka merkintä kisakirjassa =)
Piti sitten maanantaina käydä reenaamassa tuo suoraputki hässäkkä. Todettiin reenikamujen kanssa että pää kääntyy mutta kroppa jatkaa matkaa eteenpäin. Kaveri veti lelulla ihan putken suulta tiukkaan takaisin päin mutta koira tulee putkesta pää kääntyneenä mutta kroppa jatkaa matkaa. Omituinen koira :O Hallinta reeniä tein etten laskenut putkeen vaan käänsin putken edessä mutta eipä auttanut sitten enää sen jälkeen kun suoritti suoran putken. Nyt sitten pidetään kisataukoa ja yritetään reenata tämä hallinta kondikseen. Sunnuntaina on vielä yhdet kisat mutta sitten tulee taukoa.
Pari viikkoa sitten oltiin Turussa Lentsun tokokurssilla. Taas tuli hyviä ohjeita ja vinkkejä. Niitä ollaan nyt sitten yritetty kotona toteuttaa. Lauantaina Oikku oli reeneissä vähän fleetu mutta sunnuntaina oli taas virtaa. Asiaan varmaan vaikutti perjantain pitkä matka sekä Vitin juoksu. Vitillä taisi olla vielä aika lähellä tärppipäivät. Siitä oon tyytyväinen että Oikku otti tosi vähän häiriötä. Kurssi pidettiin Kupittaan puistossa ja siinä liikkuu koko ajan ihmisiä ja koiria joten häiriötekijöitä on todella paljon. Kumpanakin päivänä hiekkakentällä oli vielä mätsäri. Myöhän ei hirveesti olla reenattu tuommoisessa häiriössä.
Paimennukset on myös aloitettu toukokuussa. Eka kerta meni todella hyvin. Kyllä se vaan muistaa mitä pitää aitauksessa lampaille tehdä. Työn alla on nyt hakukaarien opettelu. Yritetään saada Oikkua kiertämään vähän kauempaa jotta ei pöläytä lampaita kun menee liian läheltä. Kyllä on muuten vaikeaa ajatella mistä laitat koiran menemään ja mihin kohtaan itse sijoitut laumaa ja koiraa nähden. Paimennus ei todellakaan ole sitä että koira humputtelee menemään ja ajelee lampaita miten sattuu. Se on aika kurinalaistatouhua. Mutta sitäkin hauskempaa =)
Mutta kirjoittelen taas kun muistan....
sunnuntai 11. huhtikuuta 2010
Päivityksiä
Taas on jäänyt tämäkin päivittelemättä.
Oikun kanssa ollaan nyt pari kertaa käyty kisoissa. Meillä on ollut ongelmana reeneissä että ei olla pystytty tekemään yhdessä pitkää rataa. Vähänkin kun ohjaus on myöhässä tai epäselvää niin koira pongailee omia esteitä. Hyvä puoli tuossakin on että se on estehakuinen.
Maaliskuun lopulla käytiin oman seuran kisoissa, jossa tuomarina oli Rauno Virta. Tosi mukavat ja ohjattavat radat oli tuomari tehnyt. Sitten kisaraportti...
Eka radalta tuloksena 10 ja miinusaika n.10 sekkaa. Keppien aloitus oli tosi hyvä vaikka tultiin kovasta vauhdista mutta sitten keppien puolivälissä koira pyörähti itsensä ympäri ja jatkoi pienellä ohjauksella kepit oikein loppuun. En tiiä mitä tässä tapahtui, varmaankin itse jotain sanoin tai tein vaikka kepit pitäisi koiran osata sillä tavalla että pystyy vaikka kärrinpyörää heittämään niin koira tekee tehtävän loppuun. Siitä tuli eka vitonen.
Sitten oli tämmöinen kolmen esteen pyöritys jossa pyörityksen keskimmäisenä esteenä on muuri. No tottakai tämä blondi olettaa että koira lukee muurin ja en kunnolla ohjannut loppuun asti mutta mitenkäs kävikään. Koira kiersi todella nätisti koko esteen ja eikun vaan uudelleen koira laittamaan muurille. Siitä tuli meidän toinen vitonen.
Toinen rata oli aikamoista mylläkkää ja ohjauksellisesti todella huonoa. Tuloksena 25 ja miinusaikaa n.2 sekkaa. Viidennelle esteelle asti ohjaus tuntui todella hyvältä mutta sen jälkeen koko homma hajosi, miun virheistä. Aidalta tuli kielto, koska otin Oikun liian tiukkaan niin koira ei hypännyt sitä. Renkaalta tuli 2x5, ekana sivusta ohi ja korjauksessa laitoin tosi huonosta kulmasta koiran menemään joten tuli taas sivusta ohi. Kolmannella kerralla saatiin rengas onnistumaan. Keppien aloitus taas loistavasti mutta kesken kaiken pujottelun tuli pois. Ja eikun taas alusta aloittamaan. Ja sitten sain omalla ohjauksella toka vikan hypyn riman tulemaan alas. Mutta tyytyväinen koiraan pitää olla, koska nyt saatiin tehtyä rataa.
Eilen oltiin sitten Pieksämäellä kisaamassa ja tuomarina Kari Jalonen. Sieltä tuloksena tuttu 10 ja miinusaikaa n.5 sekkaa. Ohjauksellisesti eka rata ei tuntunut hyvältä, vähän oli sellainen olo että on myöhässä joka kohdassa. Taas yhden kerran tosi loistava keppien aloitus ja nyt ei ollut mitään ongelmaa että olisi yrittänyt kesken kaiken pois. Keppien jälkeinen aita oli meidän kompastuskivi. Vekkasin liian paljon ja kädet oli vähän turhan ylhäällä joten koira lähti takakiertoon. Sain ohjattua koiran sillä tavalla ettei hypännyt hyppyä takaisinpäin. Siitä eka vitonen. Tämän kompastuskiven jälkeen tuli keinu ja Oikku otti taas yhden kerran lentokeinun. Reeneissä on nimittäin aika paljon tullut lentokeinuja. Onneton pahvi kun ei älyä hidastaa vauhtia ollenkaan. Ja siitä tuli meidän toinen vitonen. Toka vikana esteenä oli rengas ja "omasta mielestäni" käänsin koiran jo edellisellä hypyllä suoraan linjaan renkaalle niin eikös se vaan hypätessä osu kylki edellä renkaan sivuun. Eli olisi pitänyt vielä tehdä töitä enemmän jotta koira olisi ollut ihan suorassa linjassa. Mutta onneksi lentokeinusta eikä renkaasta tullut mitään fyysisiä vammoja.
Toinen rata päättyi hyllyyn jo toisella esteellä. Toisena esteenä oli rengas ja siitä viistosti hyppy. No Oikku tuli renkaan ja sivutukien välistä ja kerkesi ottaa jo sen viisto hypyn. Eipä juuri ollut mitään tehtävissä kun oli jo miun ohjauksesta lukenut sen viistohypyn. Rata tehtiin reenimielessä loppuun eli pysäyttelin kontakteille ja annoin jonkun aikaa nokkia. Keinu tehtiin varman päälle eli otin vauhdin pois ja näin estin lentokeinun tekemisen.
Eli nyt taas tietää mitä pitää vahvistaa reeneissä.
Pikku hiljaa rupeaa löytymään se yhteistyö ja kyllä myö joskus ykkösistä noustaan sinne kolmosiin mut siinä voi mennä jonkun aikaa... =)
Oikun kanssa ollaan nyt pari kertaa käyty kisoissa. Meillä on ollut ongelmana reeneissä että ei olla pystytty tekemään yhdessä pitkää rataa. Vähänkin kun ohjaus on myöhässä tai epäselvää niin koira pongailee omia esteitä. Hyvä puoli tuossakin on että se on estehakuinen.
Maaliskuun lopulla käytiin oman seuran kisoissa, jossa tuomarina oli Rauno Virta. Tosi mukavat ja ohjattavat radat oli tuomari tehnyt. Sitten kisaraportti...
Eka radalta tuloksena 10 ja miinusaika n.10 sekkaa. Keppien aloitus oli tosi hyvä vaikka tultiin kovasta vauhdista mutta sitten keppien puolivälissä koira pyörähti itsensä ympäri ja jatkoi pienellä ohjauksella kepit oikein loppuun. En tiiä mitä tässä tapahtui, varmaankin itse jotain sanoin tai tein vaikka kepit pitäisi koiran osata sillä tavalla että pystyy vaikka kärrinpyörää heittämään niin koira tekee tehtävän loppuun. Siitä tuli eka vitonen.
Sitten oli tämmöinen kolmen esteen pyöritys jossa pyörityksen keskimmäisenä esteenä on muuri. No tottakai tämä blondi olettaa että koira lukee muurin ja en kunnolla ohjannut loppuun asti mutta mitenkäs kävikään. Koira kiersi todella nätisti koko esteen ja eikun vaan uudelleen koira laittamaan muurille. Siitä tuli meidän toinen vitonen.
Toinen rata oli aikamoista mylläkkää ja ohjauksellisesti todella huonoa. Tuloksena 25 ja miinusaikaa n.2 sekkaa. Viidennelle esteelle asti ohjaus tuntui todella hyvältä mutta sen jälkeen koko homma hajosi, miun virheistä. Aidalta tuli kielto, koska otin Oikun liian tiukkaan niin koira ei hypännyt sitä. Renkaalta tuli 2x5, ekana sivusta ohi ja korjauksessa laitoin tosi huonosta kulmasta koiran menemään joten tuli taas sivusta ohi. Kolmannella kerralla saatiin rengas onnistumaan. Keppien aloitus taas loistavasti mutta kesken kaiken pujottelun tuli pois. Ja eikun taas alusta aloittamaan. Ja sitten sain omalla ohjauksella toka vikan hypyn riman tulemaan alas. Mutta tyytyväinen koiraan pitää olla, koska nyt saatiin tehtyä rataa.
Eilen oltiin sitten Pieksämäellä kisaamassa ja tuomarina Kari Jalonen. Sieltä tuloksena tuttu 10 ja miinusaikaa n.5 sekkaa. Ohjauksellisesti eka rata ei tuntunut hyvältä, vähän oli sellainen olo että on myöhässä joka kohdassa. Taas yhden kerran tosi loistava keppien aloitus ja nyt ei ollut mitään ongelmaa että olisi yrittänyt kesken kaiken pois. Keppien jälkeinen aita oli meidän kompastuskivi. Vekkasin liian paljon ja kädet oli vähän turhan ylhäällä joten koira lähti takakiertoon. Sain ohjattua koiran sillä tavalla ettei hypännyt hyppyä takaisinpäin. Siitä eka vitonen. Tämän kompastuskiven jälkeen tuli keinu ja Oikku otti taas yhden kerran lentokeinun. Reeneissä on nimittäin aika paljon tullut lentokeinuja. Onneton pahvi kun ei älyä hidastaa vauhtia ollenkaan. Ja siitä tuli meidän toinen vitonen. Toka vikana esteenä oli rengas ja "omasta mielestäni" käänsin koiran jo edellisellä hypyllä suoraan linjaan renkaalle niin eikös se vaan hypätessä osu kylki edellä renkaan sivuun. Eli olisi pitänyt vielä tehdä töitä enemmän jotta koira olisi ollut ihan suorassa linjassa. Mutta onneksi lentokeinusta eikä renkaasta tullut mitään fyysisiä vammoja.
Toinen rata päättyi hyllyyn jo toisella esteellä. Toisena esteenä oli rengas ja siitä viistosti hyppy. No Oikku tuli renkaan ja sivutukien välistä ja kerkesi ottaa jo sen viisto hypyn. Eipä juuri ollut mitään tehtävissä kun oli jo miun ohjauksesta lukenut sen viistohypyn. Rata tehtiin reenimielessä loppuun eli pysäyttelin kontakteille ja annoin jonkun aikaa nokkia. Keinu tehtiin varman päälle eli otin vauhdin pois ja näin estin lentokeinun tekemisen.
Eli nyt taas tietää mitä pitää vahvistaa reeneissä.
Pikku hiljaa rupeaa löytymään se yhteistyö ja kyllä myö joskus ykkösistä noustaan sinne kolmosiin mut siinä voi mennä jonkun aikaa... =)
keskiviikko 24. helmikuuta 2010
Paljon on taas tapahtunut
Mistähän sitä aloittaisi... On nimittäin taas pitkä aika kun on tullut tätä päiviteltyä :(
Tammikuun alussa käytiin Oikun kanssa Pieksämäellä tokokisoissa. Se meni totaalisesti penkin alle...
Ennen paikkamakuuta koira kävi ylikierroksilla ja viretila oli katossa. Ounastelin jo että ei hyvä seuraa. Reilun minuutin Oikku pysyi paikkamakuussa ja sitten lähti hiljakseen hiipimään minnuu kohti. No nollillehan se meni.
Seuraaminen kytkettynä oli myös ongelmallista. Alku lähti hyvin mut sit se hajosi kokonaan. Pientä paikan hakua ja perusasentoja jätti ottamatta.
Irti seuraamisen alku oli todella hyvä, koira oli tiiviisti mukana mutta sekin sitten hajosi. Tässä myös jätti osan perusasennoista ottamatta ja kerran lähti todella pahasti haahuilemaan.
Liikkeestä maahanmeno nollille. Annoin käskyn ja katsoin sivusilmällä että koira meni maahan mutta jätti perspään ylös eli etuosan laittoi vain maahan.
Luoksetulo oli todella katastrofaalinen. Tätä pidin varmana liikkeenä mutta näköjään tuo otus voi keksiä mitä vain...Vauhti oli ihan järjetön millä lähti tulemaan, ekana pomppu oikealle puolelle, sieltä pienen kunniakierroksen kanssa eteen ja pomppu ja sitten vasta pysty tulemaan pompun kautta vasemmalle sivulle.
Liikkeestä seisominen sentään meni hyvin, pysähtyi todella säpäkästi ja koiran vierelle pääsin palaamaan ilman että otti sivuaskeleita.
Hyppy meni myös todella hyvin, hieman vinoon se hyppää mutta toivotaan että suoristuu tekemisen kautta.
Yleisvaikutelmana saatiin kasi. Tuomari vain sanoi taas, että kun se on niin nopea liikkeissään että hienosäätöä. Niinpä, sitä hienosäätöä todellakin tarvitaan. Varmaan menee ikuisuus ennenkuin tuo koira on EVL:ssä. Pisteitä saatiin 80 ja jäätiin näin ilman tulosta.
Hauskaa oli sekä koiralla että ohjaajalla. Myö ei lannistuta vaan yritetään entistä enemmän =) Mieluummin sähäkkä koira kuin perässä vedettävä lahna.
Tammikuun lopulla oltiin Turussa Anskun tykö vähän reenilomalla. Junalta suoraan paineltiin Kupittaalle Lentsun yksärille. Saatiin taas tosi hyviä neuvoja mitkä pitäisi olla itsestään selvyyksiä mutta pieni pää ei osaa ajatella ;) En osaa kävellä oikealla nopeudella enkä myös osaa antaa käskyjä oikealla äänensävyllä. Näitä ollaan sitten sen jälkeen reenailtu. Kiitos Lentsulle että jaksoi taas pahvia ohjaajaa =)
Seuraavana päivänä oli Janitan agility. Taas todettiin se että rynnimisellä ei saa kuin sotkua aikaiseksi. Vaikeaa... Janita taas muisti muutaman kerran mainita rytmityksestä, olipa uutinen. Nyt oli koira todella hyvin kuulolla ja nähtävästi miun ohjauskin jota kuinkin paikoitellen hyvää, koska nyt ei jumittu niin paljon paikoilleen hinkkaamaan. Pakkovalssi on miulle edelleenkin paha. Mie en ymmärrä miten en saa sitä onnistumaan. Kepeillä oli myös vetotilanteessa se, että en malttanut odottaa koiraa tarpeeksi ja auttaa sitä aloittamaan pujottelua. Eli malttia radalle ja muistaa lukea sitä rataa se virtuoosikoira mukana.
Väliaikoina sitten reenailtiin Anskun ja Tiinan kera, enemmän tottis voittoisasti. Iso kiitos taas Anskulle meidän majoittamisesta sekä ylläpidosta!
Turusta kun kotiuduin torstai yönä, niin perjantain kerkesi olemaan kotona. Lauantai aamuna oli startti kohti Vantaata ja Fur Centteriä. Huli pääsi mukaan champion of champion ja veterans of veterans gaalaan. Osallistumisoikeus meillä oli veteraanikisaan. Homma ei oikein mennyt putkeen. Huli oli totaalisesti omissa maailmoissaan. Päänuppia kyllä varmaan osittain sotki juoksuiset nartut. Huli puhdisti tosi hyvin paikan lattiat. Ei varmaan tarvinnut kenenkään luututa =) Muuten tosi mukava ilta ja hauskaa oli. Meillä sattui tosi mukavat pöytäkamut joiden kanssa juttu luisti.
Agilityä ei olla unohdettu. Nyt ollaan vaan tosi harvoin päästy reenailemaan kun täällä on pikkuisen pidellyt pakkasia. Onneksi nyt rupeaa helpottamaan. Tokon ulkoreenitkin ovat jääneet vähälle. Ne ihmiset jotka pääsevät reenaamaan lämpimään halliin, saavat olla kiitollisia mahdollisuudesta. Kyllä itsekkin olisin valmis maksamaan enemmän reenipaikasta jos se olisi vain lämmin.
Nyt pitää yrittää itseään ottaa niskavilloista kiinni ja käydä enemmän tätä päivittelemässä.
Tammikuun alussa käytiin Oikun kanssa Pieksämäellä tokokisoissa. Se meni totaalisesti penkin alle...
Ennen paikkamakuuta koira kävi ylikierroksilla ja viretila oli katossa. Ounastelin jo että ei hyvä seuraa. Reilun minuutin Oikku pysyi paikkamakuussa ja sitten lähti hiljakseen hiipimään minnuu kohti. No nollillehan se meni.
Seuraaminen kytkettynä oli myös ongelmallista. Alku lähti hyvin mut sit se hajosi kokonaan. Pientä paikan hakua ja perusasentoja jätti ottamatta.
Irti seuraamisen alku oli todella hyvä, koira oli tiiviisti mukana mutta sekin sitten hajosi. Tässä myös jätti osan perusasennoista ottamatta ja kerran lähti todella pahasti haahuilemaan.
Liikkeestä maahanmeno nollille. Annoin käskyn ja katsoin sivusilmällä että koira meni maahan mutta jätti perspään ylös eli etuosan laittoi vain maahan.
Luoksetulo oli todella katastrofaalinen. Tätä pidin varmana liikkeenä mutta näköjään tuo otus voi keksiä mitä vain...Vauhti oli ihan järjetön millä lähti tulemaan, ekana pomppu oikealle puolelle, sieltä pienen kunniakierroksen kanssa eteen ja pomppu ja sitten vasta pysty tulemaan pompun kautta vasemmalle sivulle.
Liikkeestä seisominen sentään meni hyvin, pysähtyi todella säpäkästi ja koiran vierelle pääsin palaamaan ilman että otti sivuaskeleita.
Hyppy meni myös todella hyvin, hieman vinoon se hyppää mutta toivotaan että suoristuu tekemisen kautta.
Yleisvaikutelmana saatiin kasi. Tuomari vain sanoi taas, että kun se on niin nopea liikkeissään että hienosäätöä. Niinpä, sitä hienosäätöä todellakin tarvitaan. Varmaan menee ikuisuus ennenkuin tuo koira on EVL:ssä. Pisteitä saatiin 80 ja jäätiin näin ilman tulosta.
Hauskaa oli sekä koiralla että ohjaajalla. Myö ei lannistuta vaan yritetään entistä enemmän =) Mieluummin sähäkkä koira kuin perässä vedettävä lahna.
Tammikuun lopulla oltiin Turussa Anskun tykö vähän reenilomalla. Junalta suoraan paineltiin Kupittaalle Lentsun yksärille. Saatiin taas tosi hyviä neuvoja mitkä pitäisi olla itsestään selvyyksiä mutta pieni pää ei osaa ajatella ;) En osaa kävellä oikealla nopeudella enkä myös osaa antaa käskyjä oikealla äänensävyllä. Näitä ollaan sitten sen jälkeen reenailtu. Kiitos Lentsulle että jaksoi taas pahvia ohjaajaa =)
Seuraavana päivänä oli Janitan agility. Taas todettiin se että rynnimisellä ei saa kuin sotkua aikaiseksi. Vaikeaa... Janita taas muisti muutaman kerran mainita rytmityksestä, olipa uutinen. Nyt oli koira todella hyvin kuulolla ja nähtävästi miun ohjauskin jota kuinkin paikoitellen hyvää, koska nyt ei jumittu niin paljon paikoilleen hinkkaamaan. Pakkovalssi on miulle edelleenkin paha. Mie en ymmärrä miten en saa sitä onnistumaan. Kepeillä oli myös vetotilanteessa se, että en malttanut odottaa koiraa tarpeeksi ja auttaa sitä aloittamaan pujottelua. Eli malttia radalle ja muistaa lukea sitä rataa se virtuoosikoira mukana.
Väliaikoina sitten reenailtiin Anskun ja Tiinan kera, enemmän tottis voittoisasti. Iso kiitos taas Anskulle meidän majoittamisesta sekä ylläpidosta!
Turusta kun kotiuduin torstai yönä, niin perjantain kerkesi olemaan kotona. Lauantai aamuna oli startti kohti Vantaata ja Fur Centteriä. Huli pääsi mukaan champion of champion ja veterans of veterans gaalaan. Osallistumisoikeus meillä oli veteraanikisaan. Homma ei oikein mennyt putkeen. Huli oli totaalisesti omissa maailmoissaan. Päänuppia kyllä varmaan osittain sotki juoksuiset nartut. Huli puhdisti tosi hyvin paikan lattiat. Ei varmaan tarvinnut kenenkään luututa =) Muuten tosi mukava ilta ja hauskaa oli. Meillä sattui tosi mukavat pöytäkamut joiden kanssa juttu luisti.
Agilityä ei olla unohdettu. Nyt ollaan vaan tosi harvoin päästy reenailemaan kun täällä on pikkuisen pidellyt pakkasia. Onneksi nyt rupeaa helpottamaan. Tokon ulkoreenitkin ovat jääneet vähälle. Ne ihmiset jotka pääsevät reenaamaan lämpimään halliin, saavat olla kiitollisia mahdollisuudesta. Kyllä itsekkin olisin valmis maksamaan enemmän reenipaikasta jos se olisi vain lämmin.
Nyt pitää yrittää itseään ottaa niskavilloista kiinni ja käydä enemmän tätä päivittelemässä.
sunnuntai 20. joulukuuta 2009
Kuulumisia
Joulu lähestyy kyllä uhkaavasti ja kaikki hommat ovat vielä puolitiessä. En ymmärrä mihin tää aika kuluu...
Viime viikonloppuna oli vuoden viimeinen näyttely rupeama Helsingissä. Perjantaina lähdettiin matkaan ja yövyttiin hotelli Vantaassa koko viikonloppu. Lauantaina suikkastiin hyvin junalla Pasilaan ja siitä sitten messariin.
Lauantain saldona Oikulle EH, arvostelu oli hyvä ja mitään negatiivistä ei löytynyt. Se on vaan niin pieni niin eroaa muista aikalailla. Huli sitten taas yllätti aikalailla. Huli oli oli ROP sekä ROP-vetsku. Isojen kehien oottelu oli kyllä tuskaa. Oottavan aika käy pitkäksi. Ryhmä 1 isossa kehässä tuli kiitos ja hei. Vetskujen kokoamiskehään aika kiireellä juostiin isosta kehästä. Tuomarina oli ruotsalainen *en muista nimeä* herrasmies. Kokoamiskehässä tuomari koski osaan ja osaan ei. Juoksutti meitä n.10 hengen ryhmissä. Aattelin silloin et just, tää on näitä tuomareita että ei taida tuntea koko rotua.
Vetskuja oli pitkältä n. satakunta kehässä. Isoon kehään juostessa, yllätys oli iso kun ohjattiin siirtymään jatkoon päässeiden riviin. Tuomari taisi ottaa jonkun kymmenkunta, saattoi olla enemmänkin, jatkoon. Siitä taas uudestaan, nyt yksitellen, tuomari katsoi koiran olemusta sekä liikkeitä. Siitä tuomari sitten taas tiputti osan pois ja jätti kuusi koiraa joista sijoitti. Tuomari otti vielä Hulin kuuden parhaan joukkoon mutta ei sijoittanut. Mutta oli aivan uskomatonta jo tuo että oltiin niin monen vetskun seasta kuuden joukossa. Kuitenkin aika iso näyttely kyseessä.
Sunnuntaina oli sitten viimeinen näyttelypäivä. Oikku tuli taas edellisen päivän malliin EH:lla pois kehästä. Arvostelu ok, mutta pienuus taas tuli esille. Huli oli PU3 ja ROP-vetsku. Vetskujen isossa kehässä tuli heti kiitos ja hei.
Rankkareissu itselleen mutta kyllä oli myös rankkaa koirillakin. Kun kotona oltiin puolen yön jälkeen ja laskin koirat autosta ulos, niin kumpikin oli ihan sen näköisiä, että kiitos kun ollaan kotona. Kumpikin juoksi pihaa ympäri onnessaan.
Toko sekä agility rintamalle ei erikoista. Nyt ei olla päästy reiluun viikkoon reenailemaan ulos mitään. Täällä on ollut viikon verran tuommoista 20 tietämillä pakkasta. Sisällä ollaan otettu tottista.
Ensi kesän paimennusasiat ovat taas kondiksessa. Farmikisoista on varattu paikat ja lammasreenit aloitellaan keväällä.
Ja pienoinen yllätys oli myös se, että Oikun MH-kuvaus onkin ollut virallinen. Mie oletin koko ajan että se on epävirallinen. Mutta niinhän tuo tulos oli koiranetissä eikä ne sinne laittele epävirallisia tuloksia. Eli Oikku on nyt sitten virallisesti Suomen ensimmäinen schape joka on MH-kuvattu Suomessa. Seuraavaksi vuorossa onkin sitten luonnetesti mutta ei vielä ensi vuoden puolella.
Mutta palaillaan... =)
OIKEIN HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!!!
Viime viikonloppuna oli vuoden viimeinen näyttely rupeama Helsingissä. Perjantaina lähdettiin matkaan ja yövyttiin hotelli Vantaassa koko viikonloppu. Lauantaina suikkastiin hyvin junalla Pasilaan ja siitä sitten messariin.
Lauantain saldona Oikulle EH, arvostelu oli hyvä ja mitään negatiivistä ei löytynyt. Se on vaan niin pieni niin eroaa muista aikalailla. Huli sitten taas yllätti aikalailla. Huli oli oli ROP sekä ROP-vetsku. Isojen kehien oottelu oli kyllä tuskaa. Oottavan aika käy pitkäksi. Ryhmä 1 isossa kehässä tuli kiitos ja hei. Vetskujen kokoamiskehään aika kiireellä juostiin isosta kehästä. Tuomarina oli ruotsalainen *en muista nimeä* herrasmies. Kokoamiskehässä tuomari koski osaan ja osaan ei. Juoksutti meitä n.10 hengen ryhmissä. Aattelin silloin et just, tää on näitä tuomareita että ei taida tuntea koko rotua.
Vetskuja oli pitkältä n. satakunta kehässä. Isoon kehään juostessa, yllätys oli iso kun ohjattiin siirtymään jatkoon päässeiden riviin. Tuomari taisi ottaa jonkun kymmenkunta, saattoi olla enemmänkin, jatkoon. Siitä taas uudestaan, nyt yksitellen, tuomari katsoi koiran olemusta sekä liikkeitä. Siitä tuomari sitten taas tiputti osan pois ja jätti kuusi koiraa joista sijoitti. Tuomari otti vielä Hulin kuuden parhaan joukkoon mutta ei sijoittanut. Mutta oli aivan uskomatonta jo tuo että oltiin niin monen vetskun seasta kuuden joukossa. Kuitenkin aika iso näyttely kyseessä.
Sunnuntaina oli sitten viimeinen näyttelypäivä. Oikku tuli taas edellisen päivän malliin EH:lla pois kehästä. Arvostelu ok, mutta pienuus taas tuli esille. Huli oli PU3 ja ROP-vetsku. Vetskujen isossa kehässä tuli heti kiitos ja hei.
Rankkareissu itselleen mutta kyllä oli myös rankkaa koirillakin. Kun kotona oltiin puolen yön jälkeen ja laskin koirat autosta ulos, niin kumpikin oli ihan sen näköisiä, että kiitos kun ollaan kotona. Kumpikin juoksi pihaa ympäri onnessaan.
Toko sekä agility rintamalle ei erikoista. Nyt ei olla päästy reiluun viikkoon reenailemaan ulos mitään. Täällä on ollut viikon verran tuommoista 20 tietämillä pakkasta. Sisällä ollaan otettu tottista.
Ensi kesän paimennusasiat ovat taas kondiksessa. Farmikisoista on varattu paikat ja lammasreenit aloitellaan keväällä.
Ja pienoinen yllätys oli myös se, että Oikun MH-kuvaus onkin ollut virallinen. Mie oletin koko ajan että se on epävirallinen. Mutta niinhän tuo tulos oli koiranetissä eikä ne sinne laittele epävirallisia tuloksia. Eli Oikku on nyt sitten virallisesti Suomen ensimmäinen schape joka on MH-kuvattu Suomessa. Seuraavaksi vuorossa onkin sitten luonnetesti mutta ei vielä ensi vuoden puolella.
Mutta palaillaan... =)
OIKEIN HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!!!
maanantai 7. joulukuuta 2009
Pitkästä aikaan
Nyt on taas pitkä aika vierähtänyt... Mistähän sitä aloittaisi...
Aloitetaan vaikka agista....
Marraskuussa oltiin Elina Jänesniemen koulutuksessa Oikun kanssa ja oli ihan sika HYVÄ koulutus. Kouluttajana on tosi mukava ja jaksaa vääntää asioita kun ei heti mene jakeluun =)
Eka päivänä otettiin meidän ongelmat, kontaktit ja kepit. Keppejä tehtiin ekana, aluksi kuudella ja sitten 12 kipaleella. Ja yllätys yllätys, niissä ei ole mitään vikaa. Koira pujottelee tosi hyvin kun vaan itse maltan pitää itseni kasassa. Katse koko ajan koiraan kun se pujottelee ja ajatus pujottelussa. Heti kun pikkuisenkin herppaantu ote eli vilkaisin pienesti eteen niin koira pamautti pois kesken pujottelun ja edessä olevalle esteelle. Keppien eri kulmia pitää vielä hinkata, niitä ei osaa kunnolla hakea. Mutta se osaa pujotella kaikki 12 keppiä!!! Eli taas yhden kerran saa katsoa peiliin *hävettää*.
Kontaktit onneksi tuli läpi niin Elina näki mikä niissä mättää. Eli nyt palataan taas taaksepäin, otetaan koira hihnaan ja muistutetaan mikä on homman nimi lopussa. Oikku ei osaa yhdistää estettä, vauhtia sekä kontaktitoimintaa yhteen. Liian pitkään oon taas hinkannut samaa enkä vienyt hommaa eteenpäin. Oikku nokittaa tosi hyvin, olipahan paikka mikä tahansa mutta sitten kun siihen lyödään muutama este ja vauhti niin koko nokittamisesta ei ole mitään tietoa... :( Myö ollaan tosi vähän reenattu kontakteja kokonaisena esteenä. Mut nyt on tavoitteena että vuoden loppuun mennessä ongelmat on reenattu pois ja myö päästään kisomaan. Janitan tunnit ovat tammikuun lopussa joten sinne mennessä on ainakin koiran oltava ratakunnossa jotta saadaan täysi hyöty tunneista.
Oíkun tokot ovat olleet ylä- sekä alamäkeä. Nyt oon ruvennut enemmän seuraamisia palkkaamaan lelulla. Omasta mielestäni toimii hyvin, koira ottaa enemmän asennetta ja olemuksessa näkyy "jännitteisyys". Pilkun viilauksissa käytän makupaloja kun tilanteita pitää jollain tavalla saada rauhoitettua.
Nyt ollaan hinkattu ruutua sekä merkkiä. Yhdet reenit meni ihan täysin perseelleen :( Silloin mielessä kävi että onpa aika tyhmä laji ja miksi tätä pitää harrastaa... No onneksi sain puhelin toiseen päähän luottoneuvonantajan Anskun joka taas valoi uskoa ja laittoi asioita miettimään koiran kannalta. Meillä oli uusi reenipaikka ja aattelin ottaa sitten ruutua merkin kautta. Kotipihassa tää on onnistunut tosi hyvin, ei kympin liike mutta on hakenut merkiltä ruudun tosi hyvin ilman että ruudussa on ollut palkkaa. No minä tietysti kokeilin samaa siellä uudessa paikassa ja homma ei toiminut ollenkaan. Sen merkki-ruutu reenin jälkeen myös kaikki muutkin liikkeet meni päin p...... Koira vaistosi tosi hyvin meikän vi...tuksen. Taas yhden kerran Ansku muistutti että aina kun on uusi paikka, koiran reeniä helpotetaan niin paljon että se onnistuu siellä uudessa paikassa.
Nyt ollaan kotona tehty merkkiä sekä ruutua. Ja sitten eilisissä reeneissä (meidän uudella kentällä, ei olla aikaisempaan käyty) tein Anskun neuvomalla tavalla. Merkin kohdalta lähdettiin etenemään kohti ruutua ja vietiin palkka sinne yhdessä. Palasimme merkin luo ja läheltä ohjasin merkin taakse ja siinä vaiheessa kun koira katsoi merkiltä ruutua annoin käskyn ja koira painoi suoraan ruutuun palkalle. Ei minkään näköisiä kiemuroita eikä kaarroksia eikä väärältä puolelta sisään menoja. Vaikka palkka vetikin sinne ruutuun mutta asia saatiin onnistumaan. Ruudun ja merkin välinen matka oli meillä nyt 30 metriä. Mut tuli taas hyvä mieli että kyllä tuo ötökkä jotain osaa.
Lopuksi otettiin erikseen merkkiä biletyksen kautta, eka kerta meni vähään mehtään mutta hyvin itse korjaili. Toinen kerta meni jo suorilla. Kyllä siitä saadaan hyvä tokokoira =)
Huli on tehnyt kotona tottista ja temppuja. Kapulan pureminen on ihan järkyttävää. Heti kun ekat purut tulevat, oon vaihtanut metalliin. Hyvin nousee metallikin mikä ennen oli meille kauhean vaikea asia, saati kun puukapulaakaan ei voinut suuhun ottaa. Kaukkareissa asennon vaihdot ovat parempia kuin Oikulla. Huli tarjoo heti asennot peruutuksen kautta mutta Oikku ei tarjoo niin hyvin.
Ensi viikonloppuna suunnistetaan sitten Helsinkiin. Vuoden viimeinen näyttelyreissu. Shoppailu halut pitää yrittää hillitä =) Tuolta kun aina tarttuu matkaan tarpeellista ja ei-niin-tarpeellista tavaraa.
Palaillaan.... =)
Aloitetaan vaikka agista....
Marraskuussa oltiin Elina Jänesniemen koulutuksessa Oikun kanssa ja oli ihan sika HYVÄ koulutus. Kouluttajana on tosi mukava ja jaksaa vääntää asioita kun ei heti mene jakeluun =)
Eka päivänä otettiin meidän ongelmat, kontaktit ja kepit. Keppejä tehtiin ekana, aluksi kuudella ja sitten 12 kipaleella. Ja yllätys yllätys, niissä ei ole mitään vikaa. Koira pujottelee tosi hyvin kun vaan itse maltan pitää itseni kasassa. Katse koko ajan koiraan kun se pujottelee ja ajatus pujottelussa. Heti kun pikkuisenkin herppaantu ote eli vilkaisin pienesti eteen niin koira pamautti pois kesken pujottelun ja edessä olevalle esteelle. Keppien eri kulmia pitää vielä hinkata, niitä ei osaa kunnolla hakea. Mutta se osaa pujotella kaikki 12 keppiä!!! Eli taas yhden kerran saa katsoa peiliin *hävettää*.
Kontaktit onneksi tuli läpi niin Elina näki mikä niissä mättää. Eli nyt palataan taas taaksepäin, otetaan koira hihnaan ja muistutetaan mikä on homman nimi lopussa. Oikku ei osaa yhdistää estettä, vauhtia sekä kontaktitoimintaa yhteen. Liian pitkään oon taas hinkannut samaa enkä vienyt hommaa eteenpäin. Oikku nokittaa tosi hyvin, olipahan paikka mikä tahansa mutta sitten kun siihen lyödään muutama este ja vauhti niin koko nokittamisesta ei ole mitään tietoa... :( Myö ollaan tosi vähän reenattu kontakteja kokonaisena esteenä. Mut nyt on tavoitteena että vuoden loppuun mennessä ongelmat on reenattu pois ja myö päästään kisomaan. Janitan tunnit ovat tammikuun lopussa joten sinne mennessä on ainakin koiran oltava ratakunnossa jotta saadaan täysi hyöty tunneista.
Oíkun tokot ovat olleet ylä- sekä alamäkeä. Nyt oon ruvennut enemmän seuraamisia palkkaamaan lelulla. Omasta mielestäni toimii hyvin, koira ottaa enemmän asennetta ja olemuksessa näkyy "jännitteisyys". Pilkun viilauksissa käytän makupaloja kun tilanteita pitää jollain tavalla saada rauhoitettua.
Nyt ollaan hinkattu ruutua sekä merkkiä. Yhdet reenit meni ihan täysin perseelleen :( Silloin mielessä kävi että onpa aika tyhmä laji ja miksi tätä pitää harrastaa... No onneksi sain puhelin toiseen päähän luottoneuvonantajan Anskun joka taas valoi uskoa ja laittoi asioita miettimään koiran kannalta. Meillä oli uusi reenipaikka ja aattelin ottaa sitten ruutua merkin kautta. Kotipihassa tää on onnistunut tosi hyvin, ei kympin liike mutta on hakenut merkiltä ruudun tosi hyvin ilman että ruudussa on ollut palkkaa. No minä tietysti kokeilin samaa siellä uudessa paikassa ja homma ei toiminut ollenkaan. Sen merkki-ruutu reenin jälkeen myös kaikki muutkin liikkeet meni päin p...... Koira vaistosi tosi hyvin meikän vi...tuksen. Taas yhden kerran Ansku muistutti että aina kun on uusi paikka, koiran reeniä helpotetaan niin paljon että se onnistuu siellä uudessa paikassa.
Nyt ollaan kotona tehty merkkiä sekä ruutua. Ja sitten eilisissä reeneissä (meidän uudella kentällä, ei olla aikaisempaan käyty) tein Anskun neuvomalla tavalla. Merkin kohdalta lähdettiin etenemään kohti ruutua ja vietiin palkka sinne yhdessä. Palasimme merkin luo ja läheltä ohjasin merkin taakse ja siinä vaiheessa kun koira katsoi merkiltä ruutua annoin käskyn ja koira painoi suoraan ruutuun palkalle. Ei minkään näköisiä kiemuroita eikä kaarroksia eikä väärältä puolelta sisään menoja. Vaikka palkka vetikin sinne ruutuun mutta asia saatiin onnistumaan. Ruudun ja merkin välinen matka oli meillä nyt 30 metriä. Mut tuli taas hyvä mieli että kyllä tuo ötökkä jotain osaa.
Lopuksi otettiin erikseen merkkiä biletyksen kautta, eka kerta meni vähään mehtään mutta hyvin itse korjaili. Toinen kerta meni jo suorilla. Kyllä siitä saadaan hyvä tokokoira =)
Huli on tehnyt kotona tottista ja temppuja. Kapulan pureminen on ihan järkyttävää. Heti kun ekat purut tulevat, oon vaihtanut metalliin. Hyvin nousee metallikin mikä ennen oli meille kauhean vaikea asia, saati kun puukapulaakaan ei voinut suuhun ottaa. Kaukkareissa asennon vaihdot ovat parempia kuin Oikulla. Huli tarjoo heti asennot peruutuksen kautta mutta Oikku ei tarjoo niin hyvin.
Ensi viikonloppuna suunnistetaan sitten Helsinkiin. Vuoden viimeinen näyttelyreissu. Shoppailu halut pitää yrittää hillitä =) Tuolta kun aina tarttuu matkaan tarpeellista ja ei-niin-tarpeellista tavaraa.
Palaillaan.... =)
sunnuntai 25. lokakuuta 2009
Tottista ja temppuilua
Nyt on kotona väännetty tottista ihan urakalla. Välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä....
Saimme läksyksi Satun reeneistä sivulle tulo reenin. Kyllä voi olla hankalaa. Paikka ei meinaa sitten millään löytyä. Anskullekkin kirosin että nyt olisi mukavaa kun olisi rauhallinen ja hidas liikkeinen koira jolle opettaa. Joutuu todella ajattelemaan oman käden liikkeitä. Ja että palkkaa oikeasta asennosta. Onneksi meillä on peili sekä raitamatto apuna =) Mitään ympyrää en oo vielä pystynyt tekemään kun se ei onnistu niin ei.
Noutoa on myös reenattu. Enemmän niitä pitoja. Eilen siirsin metallin sivulle pitoreeninä ja oon tyytyväinen siihen. Viidestä pidosta yhden tiputti ennenkuin sai palkan. Se on mennyt eteenpäin. Ainut vaan että ote ei ole sieltä parhaammasta päästä mutta jospa se parantuisi.
Keskiviikkona oltiin Oikun kanssa okuksin reeneissä. Uusi paikka, sateinen keli ja hämärää (<-selittelyä) ja päätin ottaa merkin kautta ruudun. Pihassa ollaan reenattu muutaman kerran mutta yleensä erillisenä liikkeenä. No koirapa ei tajunnut ollenkaan mikä on merkki saati sitten ruutu. V-käyrä oli aika korkealla itseni takia, ei koiran. Blondinkin olisi pitänyt tajuta että uudessa paikassa ei kannata tehdä noin vaikeaa reeniä. Mutta nytpähän on sekin opittu kantapään kautta. Otin merkkiä ja ruutua hetsaamalla ja lelupalkat päälle.
Omatekoisen korjaussarjan tein kotona sisällä (seur.päivänä). Otettiin merkkiä eka tarjoomuksen kautta. Vaihdoin toisenlaisen törpön ja annoin merkki-käskyn ja hyvin haki taakse seisomaan. Näköjään näitä takapakkeja tulee lajissa kuin lajissa...
Kaukkareita, häiriöreeniä ja alustaa ollaan myös tehty. Maassa kestää häiriön hyvin mutta seistessä on pieniä ongelmia.
Anskun kehoituksesta ollaan nyt sit ruvettu tekemään enemmän temppuja, naksulla sekä ilman. Huli on aivan loistava naksukoira. Oikku ei niin paljoa tarjoa mutta yritys on hyvä. Hulilla onnistuu ylävitonen hyvin, Oikulla on pientä ongelmaa. Ympäri takaperin kiertäminen on Hulille vaikeampaa kuin Oikulle. Kumpikaan ei ole kuitenkaan vielä täysin ostanut liikettä. Mutta sieltä se tulee...
Seuraavaan kertaan =)
Saimme läksyksi Satun reeneistä sivulle tulo reenin. Kyllä voi olla hankalaa. Paikka ei meinaa sitten millään löytyä. Anskullekkin kirosin että nyt olisi mukavaa kun olisi rauhallinen ja hidas liikkeinen koira jolle opettaa. Joutuu todella ajattelemaan oman käden liikkeitä. Ja että palkkaa oikeasta asennosta. Onneksi meillä on peili sekä raitamatto apuna =) Mitään ympyrää en oo vielä pystynyt tekemään kun se ei onnistu niin ei.
Noutoa on myös reenattu. Enemmän niitä pitoja. Eilen siirsin metallin sivulle pitoreeninä ja oon tyytyväinen siihen. Viidestä pidosta yhden tiputti ennenkuin sai palkan. Se on mennyt eteenpäin. Ainut vaan että ote ei ole sieltä parhaammasta päästä mutta jospa se parantuisi.
Keskiviikkona oltiin Oikun kanssa okuksin reeneissä. Uusi paikka, sateinen keli ja hämärää (<-selittelyä) ja päätin ottaa merkin kautta ruudun. Pihassa ollaan reenattu muutaman kerran mutta yleensä erillisenä liikkeenä. No koirapa ei tajunnut ollenkaan mikä on merkki saati sitten ruutu. V-käyrä oli aika korkealla itseni takia, ei koiran. Blondinkin olisi pitänyt tajuta että uudessa paikassa ei kannata tehdä noin vaikeaa reeniä. Mutta nytpähän on sekin opittu kantapään kautta. Otin merkkiä ja ruutua hetsaamalla ja lelupalkat päälle.
Omatekoisen korjaussarjan tein kotona sisällä (seur.päivänä). Otettiin merkkiä eka tarjoomuksen kautta. Vaihdoin toisenlaisen törpön ja annoin merkki-käskyn ja hyvin haki taakse seisomaan. Näköjään näitä takapakkeja tulee lajissa kuin lajissa...
Kaukkareita, häiriöreeniä ja alustaa ollaan myös tehty. Maassa kestää häiriön hyvin mutta seistessä on pieniä ongelmia.
Anskun kehoituksesta ollaan nyt sit ruvettu tekemään enemmän temppuja, naksulla sekä ilman. Huli on aivan loistava naksukoira. Oikku ei niin paljoa tarjoa mutta yritys on hyvä. Hulilla onnistuu ylävitonen hyvin, Oikulla on pientä ongelmaa. Ympäri takaperin kiertäminen on Hulille vaikeampaa kuin Oikulle. Kumpikaan ei ole kuitenkaan vielä täysin ostanut liikettä. Mutta sieltä se tulee...
Seuraavaan kertaan =)
sunnuntai 18. lokakuuta 2009
Päivityksiä pitkän ajan jälkeen
Aikaa on taas kulunut viimesimmästä.
Meidän arkeen ei kuulu uutta. Pojan kanssa päivät menee aika nopeasti. Näyttää kasvavan ihan silmissä.
Harrastus puolta yritetään nyt viedä eteenpäin.
Nyt saatiin talveksi reenipaikka Joa:lta (agi) jotta päästään kunnolla rataa tekemään. Ja hyvällä pohjalla. Viime tiistaina oltiin eka kerran reeneissä. Rata meni ihan ok mutta kontaktit olivat ihan SUPER hienot. Puomilla on vaikeuksia jotta saa vauhdin pysäytettyä. Mutta kumminkin pysähtyi ja tuli vasta luvan saatua pois. Se on mennyt nyt eteenpäin. Ensi kerran ruvetaan ottamaan sivuetäisyyttä enemmän ja vähän lisää tehdään ärsykkeitä. Kepit on taas murheen kryyninä :( Vauhti on liian hidas ja oon saanut Oikun epävarmaksi kyseisellä esteellä. Nyt juostaan kujakeppiä läpi ja yritän rakentaa koiralle siitä hauskan asian. Vaikeaa... Agikisoja ei nyt ole tiedossa ennenkuin kepit ovat kondiksessa.
Tokorintamalla ollaan tehty EVL:n liikkeitä enemmän. Menneellä viikolla käytiin Tiinan ja Urkin kanssa Varkaudessa Taskisen Satun opissa. Meillähän on seuraaminen tuottanut vaikeuksia, ei löydy sitä oikeaa paikkaa. Satu katsoi meidän seuraamisen ja pa:n ja totesi, että koira on väärässä kohdassa pa:ssa joten seuraaminenkaan ei onnistu. Ansku on monta kertaa asiasta puhunut ja sanonut et seuraaminen onnistuu jos koira on oikealla paikalla. Mut kun on pahvi niin on pahvi =) No nyt saatiin korjaussarja asiaan ja sitä reenaillaan nyt.
Noudon loppuasentoon saatiin myös reeni mitä tehdä, koska se on myös meillä ollut heikko. Koira ei tule kunnolla ja nopeasti sivulle vaan pientä kaartelua on sivulle tulossa. Ruutu alustan kanssa on kuulema hyvällä mallilla. Oikulla on pientä hahmottamis ongelmaa ruudun kanssa mutta tehdään alusta reeniä sekä motivaatio ruutua niin eiköhän se pikkuhiljaa rupea katselemaan ruudun törppöjä. Nyt on reenattu enemmän merkkiä niin ruutuun lähetyksessä meni niin nätisti seisomaan ruudun törppöä. Kaukkarit myös katsottiin ja niihin saatiin myös korjaussarja. Satu sanoi, että koiralla on intoa mutta nyt pitää saada paketti kasaan. Oikulle pitää kuulema myös saada malttia =) Mutta hyvä fiilis jäi koulutuksesta ja ottaa Satu meidät toistekkin oppiin.
Mut ei sen ihmeellisempää tänne :)
Meidän arkeen ei kuulu uutta. Pojan kanssa päivät menee aika nopeasti. Näyttää kasvavan ihan silmissä.
Harrastus puolta yritetään nyt viedä eteenpäin.
Nyt saatiin talveksi reenipaikka Joa:lta (agi) jotta päästään kunnolla rataa tekemään. Ja hyvällä pohjalla. Viime tiistaina oltiin eka kerran reeneissä. Rata meni ihan ok mutta kontaktit olivat ihan SUPER hienot. Puomilla on vaikeuksia jotta saa vauhdin pysäytettyä. Mutta kumminkin pysähtyi ja tuli vasta luvan saatua pois. Se on mennyt nyt eteenpäin. Ensi kerran ruvetaan ottamaan sivuetäisyyttä enemmän ja vähän lisää tehdään ärsykkeitä. Kepit on taas murheen kryyninä :( Vauhti on liian hidas ja oon saanut Oikun epävarmaksi kyseisellä esteellä. Nyt juostaan kujakeppiä läpi ja yritän rakentaa koiralle siitä hauskan asian. Vaikeaa... Agikisoja ei nyt ole tiedossa ennenkuin kepit ovat kondiksessa.
Tokorintamalla ollaan tehty EVL:n liikkeitä enemmän. Menneellä viikolla käytiin Tiinan ja Urkin kanssa Varkaudessa Taskisen Satun opissa. Meillähän on seuraaminen tuottanut vaikeuksia, ei löydy sitä oikeaa paikkaa. Satu katsoi meidän seuraamisen ja pa:n ja totesi, että koira on väärässä kohdassa pa:ssa joten seuraaminenkaan ei onnistu. Ansku on monta kertaa asiasta puhunut ja sanonut et seuraaminen onnistuu jos koira on oikealla paikalla. Mut kun on pahvi niin on pahvi =) No nyt saatiin korjaussarja asiaan ja sitä reenaillaan nyt.
Noudon loppuasentoon saatiin myös reeni mitä tehdä, koska se on myös meillä ollut heikko. Koira ei tule kunnolla ja nopeasti sivulle vaan pientä kaartelua on sivulle tulossa. Ruutu alustan kanssa on kuulema hyvällä mallilla. Oikulla on pientä hahmottamis ongelmaa ruudun kanssa mutta tehdään alusta reeniä sekä motivaatio ruutua niin eiköhän se pikkuhiljaa rupea katselemaan ruudun törppöjä. Nyt on reenattu enemmän merkkiä niin ruutuun lähetyksessä meni niin nätisti seisomaan ruudun törppöä. Kaukkarit myös katsottiin ja niihin saatiin myös korjaussarja. Satu sanoi, että koiralla on intoa mutta nyt pitää saada paketti kasaan. Oikulle pitää kuulema myös saada malttia =) Mutta hyvä fiilis jäi koulutuksesta ja ottaa Satu meidät toistekkin oppiin.
Mut ei sen ihmeellisempää tänne :)
maanantai 14. syyskuuta 2009
Tovi vierähtänyt
Jaahas, mistähän sitä aloittaisi...
Ristiäiset saatiin kunnialla pidettyä vaikka tuntui ettei mitään saada aikaiseksi. Kirppu tunnetaan nykyisin nimellä Miska. Nimikin päätettiin vasta edellisenä iltana. Että aika viime tinkaan jäi.
Oikun kanssa käytiin agi-kisoissa 29.8. Ne meni todella penkin alle... Ei oltu koiran kanssa ollenkaan samalla radalla. Kontakti esteet ohitteli ja muutenkin koko homma meni plörinäksi.
Ratojen jälkeen mietin koiran ja omaa toimintaa. Jonkun verran Oikku otti häiriöta yleisöstä. Sitten mietin ohjauksia ja miksi koira toimi siten. Ja kyllä itse saa katsoa peiliin. Niinkuin yleensä aina... Koira toimi radalla siten kuin sen kuuluikin, itse olin väärin sijoittunut ja ohjaukset päin prinkkalaa. Ollaan Oikun kanssa reenailtu pienillä estemäärillä ja nyt kun lyötiin 20 estettä ja vauhti yhteen niin sekamelska soppahan siitä syntyi. Oikku ei anna yhtään anteeksi ohjauksesta myöhästymisiä. Paljon on vielä opeteltavaa. Vaikka tekniikka olisikin jotenkin kunnossa niin se myös pitäisi osata soveltaa radalle. No onneksi koira on nuori : )
Sit myö käytiin Vantaalla näyttelyssä syyskuun alussa. Tuloksena oli Hulille VSP ja ROP-vetsku ja Oikulle PU3 sijoitus. Kennel Puuparran oli ROP-kasvattaja. Ei jääty isoon kehään. Näyttelyssä muuten oli mukavaa mutta ainoana miinus puolena oli sää. Vettä satoi koko aamun ja olo oli kuin uitetulla koiralla.
Oikun kanssa käytiin menneenä viikonloppuna korkaamassa tokoura. Keskeneräisellä koiralla käytiin kisoissa mutta lähdettiin ihan reenin kannalta. Olin hakemassa koiralle kunnon häiriöreeniä, koska muuten sitä ei oikein täällä päin saa. Testissä oli myös koiran palkkaantuminen pelkästään sanallisesti ja laskeeko koiran vire jossakin vaiheessa kun ei saa kunnon palkkaa. Oon tosi tyytyväinen tuohon koiraan. Tuloksen puolesta olisi voinut mennä paremmin mutta tulos oli se mitä myö tällä hetkellä osataan. Eli saatiin kolmostulos ja 121,5 pistettä. Mutta pääasia oli että koira toimi häiriön alla ja palkkaantui pelkästään sanallisella kehulla mutta suurin tavoite täytettiin siinä että koiran vire ei laskenut missään vaiheessa ja sillä oli SIKA HAUSKAA kehässä miun kanssa. Tuomarikin sanoi että mukavaa nähdä eka iloinen koira tekemässä. Tästä meidän on hyvä jatkaa...
Palaamisiin :)
Ristiäiset saatiin kunnialla pidettyä vaikka tuntui ettei mitään saada aikaiseksi. Kirppu tunnetaan nykyisin nimellä Miska. Nimikin päätettiin vasta edellisenä iltana. Että aika viime tinkaan jäi.
Oikun kanssa käytiin agi-kisoissa 29.8. Ne meni todella penkin alle... Ei oltu koiran kanssa ollenkaan samalla radalla. Kontakti esteet ohitteli ja muutenkin koko homma meni plörinäksi.
Ratojen jälkeen mietin koiran ja omaa toimintaa. Jonkun verran Oikku otti häiriöta yleisöstä. Sitten mietin ohjauksia ja miksi koira toimi siten. Ja kyllä itse saa katsoa peiliin. Niinkuin yleensä aina... Koira toimi radalla siten kuin sen kuuluikin, itse olin väärin sijoittunut ja ohjaukset päin prinkkalaa. Ollaan Oikun kanssa reenailtu pienillä estemäärillä ja nyt kun lyötiin 20 estettä ja vauhti yhteen niin sekamelska soppahan siitä syntyi. Oikku ei anna yhtään anteeksi ohjauksesta myöhästymisiä. Paljon on vielä opeteltavaa. Vaikka tekniikka olisikin jotenkin kunnossa niin se myös pitäisi osata soveltaa radalle. No onneksi koira on nuori : )
Sit myö käytiin Vantaalla näyttelyssä syyskuun alussa. Tuloksena oli Hulille VSP ja ROP-vetsku ja Oikulle PU3 sijoitus. Kennel Puuparran oli ROP-kasvattaja. Ei jääty isoon kehään. Näyttelyssä muuten oli mukavaa mutta ainoana miinus puolena oli sää. Vettä satoi koko aamun ja olo oli kuin uitetulla koiralla.
Oikun kanssa käytiin menneenä viikonloppuna korkaamassa tokoura. Keskeneräisellä koiralla käytiin kisoissa mutta lähdettiin ihan reenin kannalta. Olin hakemassa koiralle kunnon häiriöreeniä, koska muuten sitä ei oikein täällä päin saa. Testissä oli myös koiran palkkaantuminen pelkästään sanallisesti ja laskeeko koiran vire jossakin vaiheessa kun ei saa kunnon palkkaa. Oon tosi tyytyväinen tuohon koiraan. Tuloksen puolesta olisi voinut mennä paremmin mutta tulos oli se mitä myö tällä hetkellä osataan. Eli saatiin kolmostulos ja 121,5 pistettä. Mutta pääasia oli että koira toimi häiriön alla ja palkkaantui pelkästään sanallisella kehulla mutta suurin tavoite täytettiin siinä että koiran vire ei laskenut missään vaiheessa ja sillä oli SIKA HAUSKAA kehässä miun kanssa. Tuomarikin sanoi että mukavaa nähdä eka iloinen koira tekemässä. Tästä meidän on hyvä jatkaa...
Palaamisiin :)
sunnuntai 16. elokuuta 2009
Videoo pukkaa...
Yritän liittää sitä meidän paimennusvideota tähän mutta en tiiä miten onnistuu. Eli videon pitäisi näkyä kun otsikkoa klikkaa.
Onhan se aika keskeneräisen näköistä, oloista ja jonkun verran hallitsematonta. Hyvin näkyy emännän epävarmuus ja osaamattomuus...
Palaillaan :)
Onhan se aika keskeneräisen näköistä, oloista ja jonkun verran hallitsematonta. Hyvin näkyy emännän epävarmuus ja osaamattomuus...
Palaillaan :)
torstai 13. elokuuta 2009
Schapeleirin kuulumisia sekä muuta
Elokuun eka päivinä oltiin Kaarinassa Tuorlan majatalossa viettämässä schapeleiriä. Oltiin koko perheen kera, Kirpun eka "kesälomareissu".
Viikonloppu oli aikalailla kiireinen. Ei paljon kerennyt tutustua muihin leiriläisiin.
Lauantai aamu alkoi agin alkeisryhmän koulutuksella Hitti-Areenalla. Sen jälkeen oli Oikun agi Janitan opissa. Taas jumahdettiin alkuun joka tapahtuu joka ainut kerta. Ei olla kertaakaan päästy Janitan opissa kolmatta estettä pidemmälle. Persjätöt tuottivat nyt tosi paljon ongelmaa. Koira puski koko ajan ohi esteen kiireellä miun edelle. Nyt tuli ohjeeksi palkata enemmän kädestä jotta lukisi sitä paremmin. Estehakuinen koira kyllä on ja irtaantuu myös mutta koira tarvitaan myös joskus tulemaan "käteen". Sitä ei myö olla tarpeeksi reenattu. Radalla oli muitakin kinkkisiä kohti, niinkuin aina, mutta loppua kohden koira rupesi ryytymään eikä enää jaksanut keskittyä. Ei saatu loppua kunnolla tehtyä.
Agin jälkeen takaisin Tuorlaan ja välillä syömään sekä "tankkien" tyhjennykseen. Iltapäivällä oli vuorossa Lentsun toko, "evl- leikkien läpi". Todella hyvä ja mielenkiintoinen koulutustapa koiralle sekä ohjaajalle. Itse ei kyllä ole tuolla tavalla tullut mietittyä tokoa. Koko ajan koiralla oli kivaa ja missään koirassa en nähnyt sitä ilmettä "onko pakko".
Sunnuntai aamu alkoi nyt vuorostaan tokolla. Nyt käytiin läpi yksittäisiä liikkeitä. Hyviä neuvoja ja ohjeita tuli Lentsulta jatkon suhteen. Pieniä asioita mitä ei itse hoksaa. Ne tulee tehtyä ihan vaistomaisesti.
Iltapäivällä oli sitten taas Janitan agi. Tämäkään päivä ei mennyt yhtään sen paremmin. Tuli taas tehtyä vaikka mitä. Saksalainen oli nyt mihin jumahdettiin. Ei onnistunut niin ei onnistunut. Mutta tulipahan sekin liikesarja nyt selkäytimeen sillä jankkaus määrällä. Kyllä Oikku säälittää kun on tällaisella tumpelolla.
Janitan agin jälkeen takaisin Tuorlaan ja autoon pakkaamaan loput kamat ja kotimatkalla.
Kiitos Katille ja Anskulle jotka olivat leiriä järkkäämässä ja iso kiitos taas kerran hyvistä kouluttajista.
Tänään käytiin Oikun kanssa pitkästä aikaa paimentelemassa. Ei todellakaan mennyt hyvin... Sinikka oli keksinyt meille todella pahan reenin. Jouduin lähtemään (siis yksin) Oikun ja ison lauman (varmaan satakunta lammasta ja vuohea yhteensä) kanssa metsätietä pitkin tarpomaan. Sinikan koirat, Weedy ja Mafi, lähtivät mukaan. Ja onneksi lähtivät...Siis todella hankalaa kuljettaa isoa laumaa edestä ja koira on jossain siellä takana jota et aina edes näe. Sit pitäisi kulkea eteenpäin ja välillä vielä takaperinkin ja samalla koko ajan katsoa koiran työskentelyä ja kehua oikeista asioista. Kyllä on vaikeaa. Oikun ongelmana huomasin "hakukaaren". Nähtävästi koiran itseluottamus on vielä asian suhteen huono joten ei uskalla yksin lähteä taakse siirtymään. Matkaa lauman viimeisiin elukoihin oli kuitenkin liki 50 metriä metsätiellä. Nyt vielä oli niitä hiivatin sarvipäitä joilta Oikku sai jonkun verran osumaa. Yksi puski aika pahasti kylkeen mutta sai kyllä takaisinkin. En tiiä onko koirilla jotain puolustusreaktiota keskenään mutta nuorempi koira, Mafi, tuli ja antoi sarvipäälle kyytiä Oikun kimpusta. Itse olin juuri menossa koiran apuun mutta Mafi kerkesi nopeammin. Ihme kyllä koira ei ottanut itseensä puskemisesta, pystyi jatkamaan hommia. En tiiä vaikuttiko puskemiset sitten myös tuohon lähtemiseen lauman taakse.
Seuraavalla kerralla ruvetaan opettelemaan hakukaarta ja suuntia.
Suuri kiitos Sinikalle että oot jaksanut opettaa meitä paimennuksen saloihin!!!
Testin video on koneella mutta en oo saanut sitä vielä esitettävään muotoon.
Palaillaan...
Viikonloppu oli aikalailla kiireinen. Ei paljon kerennyt tutustua muihin leiriläisiin.
Lauantai aamu alkoi agin alkeisryhmän koulutuksella Hitti-Areenalla. Sen jälkeen oli Oikun agi Janitan opissa. Taas jumahdettiin alkuun joka tapahtuu joka ainut kerta. Ei olla kertaakaan päästy Janitan opissa kolmatta estettä pidemmälle. Persjätöt tuottivat nyt tosi paljon ongelmaa. Koira puski koko ajan ohi esteen kiireellä miun edelle. Nyt tuli ohjeeksi palkata enemmän kädestä jotta lukisi sitä paremmin. Estehakuinen koira kyllä on ja irtaantuu myös mutta koira tarvitaan myös joskus tulemaan "käteen". Sitä ei myö olla tarpeeksi reenattu. Radalla oli muitakin kinkkisiä kohti, niinkuin aina, mutta loppua kohden koira rupesi ryytymään eikä enää jaksanut keskittyä. Ei saatu loppua kunnolla tehtyä.
Agin jälkeen takaisin Tuorlaan ja välillä syömään sekä "tankkien" tyhjennykseen. Iltapäivällä oli vuorossa Lentsun toko, "evl- leikkien läpi". Todella hyvä ja mielenkiintoinen koulutustapa koiralle sekä ohjaajalle. Itse ei kyllä ole tuolla tavalla tullut mietittyä tokoa. Koko ajan koiralla oli kivaa ja missään koirassa en nähnyt sitä ilmettä "onko pakko".
Sunnuntai aamu alkoi nyt vuorostaan tokolla. Nyt käytiin läpi yksittäisiä liikkeitä. Hyviä neuvoja ja ohjeita tuli Lentsulta jatkon suhteen. Pieniä asioita mitä ei itse hoksaa. Ne tulee tehtyä ihan vaistomaisesti.
Iltapäivällä oli sitten taas Janitan agi. Tämäkään päivä ei mennyt yhtään sen paremmin. Tuli taas tehtyä vaikka mitä. Saksalainen oli nyt mihin jumahdettiin. Ei onnistunut niin ei onnistunut. Mutta tulipahan sekin liikesarja nyt selkäytimeen sillä jankkaus määrällä. Kyllä Oikku säälittää kun on tällaisella tumpelolla.
Janitan agin jälkeen takaisin Tuorlaan ja autoon pakkaamaan loput kamat ja kotimatkalla.
Kiitos Katille ja Anskulle jotka olivat leiriä järkkäämässä ja iso kiitos taas kerran hyvistä kouluttajista.
Tänään käytiin Oikun kanssa pitkästä aikaa paimentelemassa. Ei todellakaan mennyt hyvin... Sinikka oli keksinyt meille todella pahan reenin. Jouduin lähtemään (siis yksin) Oikun ja ison lauman (varmaan satakunta lammasta ja vuohea yhteensä) kanssa metsätietä pitkin tarpomaan. Sinikan koirat, Weedy ja Mafi, lähtivät mukaan. Ja onneksi lähtivät...Siis todella hankalaa kuljettaa isoa laumaa edestä ja koira on jossain siellä takana jota et aina edes näe. Sit pitäisi kulkea eteenpäin ja välillä vielä takaperinkin ja samalla koko ajan katsoa koiran työskentelyä ja kehua oikeista asioista. Kyllä on vaikeaa. Oikun ongelmana huomasin "hakukaaren". Nähtävästi koiran itseluottamus on vielä asian suhteen huono joten ei uskalla yksin lähteä taakse siirtymään. Matkaa lauman viimeisiin elukoihin oli kuitenkin liki 50 metriä metsätiellä. Nyt vielä oli niitä hiivatin sarvipäitä joilta Oikku sai jonkun verran osumaa. Yksi puski aika pahasti kylkeen mutta sai kyllä takaisinkin. En tiiä onko koirilla jotain puolustusreaktiota keskenään mutta nuorempi koira, Mafi, tuli ja antoi sarvipäälle kyytiä Oikun kimpusta. Itse olin juuri menossa koiran apuun mutta Mafi kerkesi nopeammin. Ihme kyllä koira ei ottanut itseensä puskemisesta, pystyi jatkamaan hommia. En tiiä vaikuttiko puskemiset sitten myös tuohon lähtemiseen lauman taakse.
Seuraavalla kerralla ruvetaan opettelemaan hakukaarta ja suuntia.
Suuri kiitos Sinikalle että oot jaksanut opettaa meitä paimennuksen saloihin!!!
Testin video on koneella mutta en oo saanut sitä vielä esitettävään muotoon.
Palaillaan...
perjantai 24. heinäkuuta 2009
Viime päivityksestä taas aikaa :)
On taas jäänyt tämäkin päivittelemättä. Voi Voi!!!
Kesäkuun puolella ei tapahtunut juuri mitään maata mullistavaa. Juhannus meni rauhallisesti ja tällä kertaa nilkkakin säilyi ehjänä ; )
Meidän lauma lisääntyi yhdellä 1.7.2009 ja tällä hetkellä "tuntee" nimen Kirppu.
Eli isosta mahasta on päästy ja nyt pääsee taas reenailemaan "entiseen" tapaan. Synnytyksestä on toivuttu ja kroppa rupeaa kutakuinkin olemaan kondiksessa.
Oikun kanssa on nyt naksuteltu lätkää joka siirretään ruutuun. Kerran on otettu nyt ruudun sisällä. Tunnaria on tehty yhdellä kapulalla, jota oon siis piilottanut. Hyvin haistelee mutta rauhallisuus on jossain tiellä tietymättömillä. Mutta jos sekin tulisi ajan myötä. Noutoja on myös otettu. Metalli ei ole kunnolla suussa vaan kantaa hellästi. Noudossa ollaan otettu vähän takapakkia. Sivulle tulossa jää kapulan kanssa liian etäs eli väistää minua. Ei olisi varmaankaan pitänyt sivulla oloja ottaa kapulan kanssa iso mahasena. Eihän miun liikkeet ja tekemiset siinä kunnossa olleet "normaaleja". Mutta otetaan muutama korjaus niin eiköhän sekin tule kuntoon.
Agi on ollut vähemmällä. Keppejä ollaan hinkattu sekä kontakteja.
Huli on siinä sivussa saanut myös tehdä tottista sekä agia. Huli oli mukana torstaina reenaamassa agia ja kyllä himoittaisi vielä sekin ilmoittaa yksiin kisoihin. Tosi hyvin meni ja jopa kuunteli. Tosi mukava oli Hulin kanssa mennä.
Tämän kesän suurin tavoite Oikun kanssa on nyt tehty ja saavutettu. Tänään oli meillä AHBA:n Junior Herding Dog- testi Sinikan luona. Tuomari oli teksasilainen naisimmeinen Linda Bell. Rankkatapaus :) Tuomarille oli uusi tuttavuus schapendoes. Testi tehtiin viidellä lampaalla ja siihen kuului kuljetuksen lisäksi yksi portista meno, kahden "aidan" kiertäminen ja lopuksi häkitys. Häkitystä ei olla koskaan reenattu tämän kahden vuoden aikana ja se tuli tänään ekaa kertaa eteen. Kaikesta "sähläyksestä" huolimatta myö läpäistiin se testi!!! Nyt ei saatu mitään papereita mukaan koska ekana ne menee Jenkkilään varmistettavaksi ja sitten tulevat varmistettuina takaisin. Laitan tähän linkin jossa on asiasta kerrottu enemmän.
http://www.ahba-herding.org/
Ensi kesän tavoitteeksi on laitettu kisaan osallistuminen. Laitan testin videon myöhemmin kunhan saan sen koneelle purettua.
Oikulla onkin rankka viikko takana ja nyt se saa vähän lomailla ja ottaa lunkimmin. Kyllä pitää sanoa että koiralla on virtaa ja tekemisen intoa. Keskiviikkona oltiin päivällä paimentelemassa ja hiomassa pikkujuttuja . Illalla oli tokoreenit. Torstaina illalla käytiin reenaamassa agia. Ja tänään oli sitten testipäivä. Hyvin jaksaa tehdä ja into säilyy : )
Mutta eipä muuta meidän eloon. Palaillaan : )
Kesäkuun puolella ei tapahtunut juuri mitään maata mullistavaa. Juhannus meni rauhallisesti ja tällä kertaa nilkkakin säilyi ehjänä ; )
Meidän lauma lisääntyi yhdellä 1.7.2009 ja tällä hetkellä "tuntee" nimen Kirppu.
Eli isosta mahasta on päästy ja nyt pääsee taas reenailemaan "entiseen" tapaan. Synnytyksestä on toivuttu ja kroppa rupeaa kutakuinkin olemaan kondiksessa.
Oikun kanssa on nyt naksuteltu lätkää joka siirretään ruutuun. Kerran on otettu nyt ruudun sisällä. Tunnaria on tehty yhdellä kapulalla, jota oon siis piilottanut. Hyvin haistelee mutta rauhallisuus on jossain tiellä tietymättömillä. Mutta jos sekin tulisi ajan myötä. Noutoja on myös otettu. Metalli ei ole kunnolla suussa vaan kantaa hellästi. Noudossa ollaan otettu vähän takapakkia. Sivulle tulossa jää kapulan kanssa liian etäs eli väistää minua. Ei olisi varmaankaan pitänyt sivulla oloja ottaa kapulan kanssa iso mahasena. Eihän miun liikkeet ja tekemiset siinä kunnossa olleet "normaaleja". Mutta otetaan muutama korjaus niin eiköhän sekin tule kuntoon.
Agi on ollut vähemmällä. Keppejä ollaan hinkattu sekä kontakteja.
Huli on siinä sivussa saanut myös tehdä tottista sekä agia. Huli oli mukana torstaina reenaamassa agia ja kyllä himoittaisi vielä sekin ilmoittaa yksiin kisoihin. Tosi hyvin meni ja jopa kuunteli. Tosi mukava oli Hulin kanssa mennä.
Tämän kesän suurin tavoite Oikun kanssa on nyt tehty ja saavutettu. Tänään oli meillä AHBA:n Junior Herding Dog- testi Sinikan luona. Tuomari oli teksasilainen naisimmeinen Linda Bell. Rankkatapaus :) Tuomarille oli uusi tuttavuus schapendoes. Testi tehtiin viidellä lampaalla ja siihen kuului kuljetuksen lisäksi yksi portista meno, kahden "aidan" kiertäminen ja lopuksi häkitys. Häkitystä ei olla koskaan reenattu tämän kahden vuoden aikana ja se tuli tänään ekaa kertaa eteen. Kaikesta "sähläyksestä" huolimatta myö läpäistiin se testi!!! Nyt ei saatu mitään papereita mukaan koska ekana ne menee Jenkkilään varmistettavaksi ja sitten tulevat varmistettuina takaisin. Laitan tähän linkin jossa on asiasta kerrottu enemmän.
http://www.ahba-herding.org/
Ensi kesän tavoitteeksi on laitettu kisaan osallistuminen. Laitan testin videon myöhemmin kunhan saan sen koneelle purettua.
Oikulla onkin rankka viikko takana ja nyt se saa vähän lomailla ja ottaa lunkimmin. Kyllä pitää sanoa että koiralla on virtaa ja tekemisen intoa. Keskiviikkona oltiin päivällä paimentelemassa ja hiomassa pikkujuttuja . Illalla oli tokoreenit. Torstaina illalla käytiin reenaamassa agia. Ja tänään oli sitten testipäivä. Hyvin jaksaa tehdä ja into säilyy : )
Mutta eipä muuta meidän eloon. Palaillaan : )
maanantai 15. kesäkuuta 2009
Uusi valio
Oikulle saatiin viimeinen serti Mikkelin ryhmiksestä ja näin siitä tuli sitten valio! Itse kyllä aattelin että saadaan sitä viimeistä sertiä metättää pitkään mutta onneksi saatiin ekasta avoimen luokan näytelmästä. Huli oli ROP sekä ROP-vetsku. Lumikuono kasvattajaryhmä sai KP:n ja oli BIS 4- kasvattajaryhmä. Nyt meillä jäädään näytelmä tauolle. Varmaan seuraava näytelmä mihin osallistutaan on sitten Joensuun näyttely elokuussa. Muutenkin varmaan kaikki harrastushommelit jää vähäksi aikaan tauolle.
Kotona ollaan tottisteltu ja yritetään saada liikkeet kondikseen. Metallinouto tuottaa pientä ongelmaa. Suuhun otetaan mutta sitä ei ole mukava kantaa. Tuodessa tippuu ainakin sen kerran. Pitoa en oo vielä reenannut kun en oo saanut siitä vielä mukavaa koiralle. Omasta mielestä ruutuun lähetykset ovat ok. Merkkaa ruudun ja menee vauhdilla. Stoppeja ei olla vielä reenattu. Kaikkea muuta ollaan reenattu mutta seuraaminen on jäänyt vähälle ja sen näköistä se kyllä onkin :) Varmaan pitäisi pitää seuraamisen tehokuuri.
Hulille on myös ajettu metallinoutoa sisään. Huli ei muutenkaan tykkää mitään kannella ja se vähän kyseenalaistaan metallia. Kaikkea muuta yrittää tehdä jos jotenkin pääsisi asiasta luistamaan.
Paimennuksessa ollaan käyty. Tämä ilta jäi väliin kun tuo olotila ei aina ole hyvä ja tuo paimennus vetää kropan aika tiukille. Katotaan jos loppuviikosta pääsisi menemään. Paimennus on mennyt sen verran eteenpäin että pystyn olemaan lauman edessä ja Oikku ei puske lauman sivuista miun tykö eikä käännöksissä yritä tulla keskeltä laumaa. Eihän se vielä ole mitään valmista eikä kaunista mutta hiljaa hyvä tulee.
Tässä taas meidän kuulumisia.
Kotona ollaan tottisteltu ja yritetään saada liikkeet kondikseen. Metallinouto tuottaa pientä ongelmaa. Suuhun otetaan mutta sitä ei ole mukava kantaa. Tuodessa tippuu ainakin sen kerran. Pitoa en oo vielä reenannut kun en oo saanut siitä vielä mukavaa koiralle. Omasta mielestä ruutuun lähetykset ovat ok. Merkkaa ruudun ja menee vauhdilla. Stoppeja ei olla vielä reenattu. Kaikkea muuta ollaan reenattu mutta seuraaminen on jäänyt vähälle ja sen näköistä se kyllä onkin :) Varmaan pitäisi pitää seuraamisen tehokuuri.
Hulille on myös ajettu metallinoutoa sisään. Huli ei muutenkaan tykkää mitään kannella ja se vähän kyseenalaistaan metallia. Kaikkea muuta yrittää tehdä jos jotenkin pääsisi asiasta luistamaan.
Paimennuksessa ollaan käyty. Tämä ilta jäi väliin kun tuo olotila ei aina ole hyvä ja tuo paimennus vetää kropan aika tiukille. Katotaan jos loppuviikosta pääsisi menemään. Paimennus on mennyt sen verran eteenpäin että pystyn olemaan lauman edessä ja Oikku ei puske lauman sivuista miun tykö eikä käännöksissä yritä tulla keskeltä laumaa. Eihän se vielä ole mitään valmista eikä kaunista mutta hiljaa hyvä tulee.
Tässä taas meidän kuulumisia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)