Hauskaa vappua!!!

Oikein hauskaa vappua itse kullekkin!!!
Meillä menee vappuaatto koiramaisissa hommissa. Yleensä "nuoren" ihmisen pitäisi vähän juhlia...Mutta eihän sitä vielä tiedä minne illalla tiet vievät... ; )

Eilen oltiin Päivin ja "belkkareitten" kanssa tottistelemassa meidän kylän koulun parkkiksella. Oikulle oli hyvää reeniä, oli nimittäin jonkun verran trafiikkia. Valittiin juuri se ilta viikosta kun vanhemmat tulivat koululle sopimaan nuorten luokkaretkestä. Häiriötä oli tosi paljon joka vei jonkun verran Oikun keskittymiskykyä, kun piti välillä tsiikailla mitä ympärillä tapahtuu. Eli me tarvitaan lisää tuollaista hälinää reenien ympärille.
Ruutua otettiin, hyvin koira lähtee tyhjiin mutta nyt pitäisi saada se sinne pysähtymään. Pysähtyminen tulee varmaan olemaan ongelmallista. Toisena teemana meillä oli nouto. Päädyttiin koira laittaa liinaan jotta tuo sen kapulan suoraan miulle. Kun meillä on havaittavissa tätä huuhailua, varsinkin kun on jotain suussa. Paljon mukavampi juosta ympäri mammaa esine suussa kuin luovuttaa sitä. Toinen asia mikä myös huomattiin että en pysty koiraa kehumaan ollenkaan kun se kantaa kapulaa. Kokeiltiin muutaman kerran, että kehuin ja joka kerta sylki kapulan pois. Täytyy olla hissukseen ja siinä vaiheessa kun on miun luona niin hiljaa kehun ja silittelen. Lopuksi otettiin liikkeestä pysähtymistä joka rupeaa onnistumaan jo aika hyvin. Kaukkareita myös otettiin pikkuisen että Päivi näki liikkuuko koira yhtään ja tekeekö se ne "oikealla tavalla". Mutta kyllä mie vaan sano että toko on yhtä säätämistä ja säätämistä...

Tänään lähdetään sitten paimentamaan iltapäivästä. Oikarinen vaan lähtee mukaan touhuun koska Huli saa vielä parannella revähtymäänsä. Keventely on jäänyt vähemmälle ja nyt jopa venyttelee ihan kunnolla kummankin puolen. Jospa se nyt pikku hiljaa rupeaisi parantumaan.

Mutta palailen taas....

Aikaa taas vierähtänyt viimesimmästä

Viimeksi näköjään on tullut kirjoiteltua maaliskuussa...Aika on kyllä vierähtänyt tosi nopeesti. Koko maaliskuuta ei oikein edes huomannut. Myö ollaan reissattu ja kisailtu ja kotikoulutuksia tehty.

Huhtikuun alussa käytiin Hulin kanssa Varkaudessa kisaamassa agilityä. Todella huonolla menestyksellä. Eka radalla keppien kanssa oli suuria ongelmia, sitä ennen kyllä saatiin jo hylly. Koira karkasi A:lta väärälle esteelle. Mut kepit oli hankalat, koira aloitti väärin ja toisella kerralla tuli välistä pois. Kolmannella kerralla kepeiltä saatiin puhdas suoritus ja päätin lopettaa sitten hyllyradan tekemisen siihen.
Toinen rata alkoi ensimmäisen riman tiputuksella, oma moka aika lahjakkaasti. Koira teki tosi hyvää rataa mutta kaarrokset olivat aivan tautisen isoja. Yliaikaa tuli reilu 3 sekkaa ja se on tosi paljon. Kontakti esteet meni tosi hyvin, koira tuli alas asti ja A:ltakaan ei nyt karannut. Näistä kisoista ei jäänyt mitenkään hyvä olo, en tiiä mistä johtuneen.
Nyt Huli on pois kisakentiltä reilun kuukauden ajan. Kaksi viikkoa sitten koira reväytti vasemmalta puolelta nivusen seutua lihaksen. Jyväskylän näyttely sekä eiliset kisat jäivät väliin saikun takia. Nyt katsotaan pystyykö osallistumaan seuraavaan näyttelyyn. Hieroja kävi männeellä viikolla ja seuraava hieronta kerta on toukokuun puoli välissä. Jonkun verran keventelee edelleenkin mutta ei niin paljon mitä tapahtuneen jälkeen. Nyt jopa varaa jo painoakin jalalle. Hieroja antoi luvan aloitella kevyellä liikunnalla jotta ei jäisi opituksi tavaksi keventely.

Oikun kanssa käytiin Jyväskylän näyttelyssä. Hyvää teki Oikulle päästä matkaan ilman Hulia. Joutuu jätkä vähän myös itsekkin ottamaan "vastuuta" kun aina ei pysty tukeutumaan Huliin. Tuomarina oli Kari Järvinen ja saldoksi saimme H. Tuomari ei tykännyt yhtään Oikusta. Määritteli koiran "mäyräkoiraksi" arvostelun perusteella. Mutta se oli vain näyttely ja hyvä harjoitus tulevia koitoksia varten.

Koulutusrintamalle ei kuulu uutta. Tokon suhteen on ollut laiskuus ajankohta menossa. Pitäisi taas ottaa itseään niskasta kiinni ja ruveta panostamaan siihenkin enemmän. Eilen käytiin hallilla ottamassa pienet agireenit. Eka kerta meni vähän kuuheltamiseksi kun on toista viikkoa aikaa kun viimeksi käytiin hallilla. Tehtiin puomia ns.:lla juoksukontakti menetelmällä mutta en tiiä onko se kaikkein paras ratkaisu meidän suoritus tavaksi. Mutta onneksi ei ole enää pitkä aika Puuparran leiriin ja saa taas uutta tietoa sekä näkökulmaa asiaan. Rengasta otettiin myös, nyt ilman hihnaa. Koira taas yllätti positiivisesti, hakee jo rengasta tosi hyvin, että pystyy jo lähettämään renkaalle.
Tänään sain viimein ja vihdoin laitettua kaikki 12 keppiä ja verkotettua loppuosan. Oikulla on vain tehty 6 kepillä ja ajattelin että varmasti yrittää tulla välistä pois mutta mitä vielä. Jätkä teki tosi tyylikkäästi, kuin vanha tekijä, kepit loppuun asti. Lähetykset onnistuu hyvin, lähtee jo reilusta 5 metristä hakemaan itsenäisesti. Nyt pitää yrittää vaan kulmat saada onnistumaan kympillä ja ruveta vaikeuttamaan reeniä kerta kerralla.

Niin ja käytiinhän myö Oikun kanssa männeellä viikolla keskiviikkona paimentamassa, kurssin eka kerta. Laumassa taisi olla 15 lammasta millä aloitettiin. Pitkän tauon jälkeen homma alkoi tosi hyvin. Koira oli reippaana ja näytti mielenkiintonsa lampaita kohtaan. Nyt jo rupesi hakemaan sitä omaa paikkaansa lauman perässä. Viime syksyn herättelyt ei ole menneet hukkaan ollenkaan. Koira oli vielä liinassa mutta siitä yritetään päästä mahdollisimman nopeasti eroon. Yritän saada jossakin vaiheessa videon pätkää tänne sivuille jotta meidän "tuottajakin" näkisi kasvatin toiminnassa. Huli on pois näistä kuvioista niin pitkään ennenkuin jalka paranee.

Mut yritän palailla astialle kun taas jotain asiaa... : )

Pääsiäinen tuli ja meni

Eipä juuri tuota pääsiäistä tullut juhlittua muuten kuin herkkujen suhteen. Kiireinen viikonloppu menoineen ja tuli tietysti töitäkin tehtyä. Täällä päin oli todella hyvät kelit viikonlopun aikana, sai nauttia auringon paisteesta. Mutta tällä hetkellä ei ole tietoakaan noista keleistä. Viime yön aikana oli ruvennut ihan kunnolla lunta tulemaan ja sama jatkuu edelleenkin. Kuistin edessä aamulla oli varmaan yli puoli metriä tuiskuttanut lunta. Koiratkin oli ihmeissään kun ei päässyt normaaliin tapaan aamupissalle pihalle. Mutta onneksi naapurin setä tuli auraamaan ja koiratkin pääsi pihalle. Ei oikein auttanut kolallakaan touhu kun ei päässyt lumia mihinkään työntelemään. No toivottavasti tämä on nyt sitten kevään viimeinen lumimyräkkä.

Me tosiaan oltiin viikonlopun aikana menossa koiratouhuissa. Aloitetaan siitä tärkeimmästä eli Hulin agilitykisoista. Pitkänäperjantaina oli Joensuussa kisat ja tuomarina oli Pertti Siimes. Kolme rataa joista yksi oli hyppis. Nollien keruu on tiukoilla koska tarvitaan agi-radoilta se neljä nollaa koska hyppiksiltä on plakkarissa se sallittu kaksi ja tuplakin saatiin vahingossa viime vuoden elokuussa.


Radat oli tosi mukavia, oli menoa mutta kuitenkin kääntöjäkin ja pahoja keppikulmia. Kummaltakin agiradalta saatiin se tuttu hylly-tulos. Koira toimi taas kuin unelma mutta itse olin taas pihalla kuin lumiukko. Eka radalla koira pääsi livahtamaan putkesta A:lle kun hiljaa seisoa jökötin puomin luona, en yhtään ihmettele koiran ratkaisua koska minkäänlaista ohjausta tilanteessa ei tapahtunut. Muuten se hyllyrata meni loppuun hyvin.
Toisella radalla ohjasin koiran hyppäämään takaisin hypätyn esteen. Nämä omat möhläykset syövät kyllä naista että ei osaa kuvitellakkaan...En tiiä oppiikohan sitä ikinä ohjaamaan koiraa varmalla otteella ja samalla asenteella.
Hyppikselle lähdettiin pitämään vain hauskaa ja juoksemaan. No siltä radalta tuli yliaikainen nolla (0,22). Seuraaviin kisoihin yritetään samalla asenteella kuin nyt hyppikselle niin ehkä myö sitten tehtäisiin sitä tulosta. Kaikki on nyt vain itsestäni kiinni.
Samoissa kisoissa reenikaveri teki voittonollan ykkösluokasta ihan sika nopeella holskulla. Niillä on ollut nollan tulo aina ihan pienestä kiinni. Mutta nyt on avattu nollatili niin jos niitä nyt rupeaisi tipahtelemaan enemmänkin. Paljon ovat tehneet töitä koiran kanssa. Onnittelut Satulle ja Topille vielä tätä kauttakin!!

Maanantaina oli sitten tämä kauneuspuoli. Maanantai aamuna lähdettiin ajamaan kohti Lappeenrantaa näyttelyyn johon oli ilmoitettu 14 schapea (paikalla 11) ja tuomarina toimi Lena Danker. Onneksi ei tarvinnut yksinään lähteä, sain oman KEPOn mukaan. Ihmeitten aika ei ole ohi mut ilman mitään isompaa suostuttelua sain isännän lähtemään mukaan. Ihme!!!!
Kummatkin koirat saivat ERIn ja olivat kahdestaan paras uros-kehässä. Kiitos Hennalle Oikun esittämisestä!!! Ihmeet ei loppuneet isännän mukaan lähtemiseen. Tuomari sijoitti, meidän keskenkasvuisen junnu rääpäleen, PU 1!!!! Jotenkin koko homma oli vähän epälooginen. Roppi-kehässä oli vastassa myös junnukoira, Lumikuono Äiteen Plikka. Lopuksi Oikarinen oli ROP. Eli voi sanoa että kehässä jyräsivät nyt nuoret, junnukoirat. Reissusta on nyt taas yhen kerran toivuttu...



Eilen käytiin sitten kummankin kaa agireeneissä. Kumpikin toimi erittäin hyvin. Oikkukin kuunteli ja seurasi ohjausta kuin "vanha tekijä". Kummankin reeneistä jäi taas hyvä maku suuhun. Tokoa tehdään kotona ja pikku hiljaa siinä myös edistytään. Oikarisella paikalla oloreeniin yritetään saada viivettä ja siinä ei olla kyllä kympin arvoisesti edistytty. Mutta pikku hiljaa...

Laitan pari huonoa kuvaa meidän jäälenkistä torstailta, kun vielä oli hyvä keli.

Kuulumisia...

Aikaa on taas vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Laiskuutta!!!
Menneen viikon lauantaina käytiin Tampereella pyörähtämässä näyttelyssä. Tuomariksi oli saapunut erkkarituomari Jan De Gids. Schapeja oli tosi mukavasti paikalla, junnukoiria varmaan kaikkein eniten mitä missään näyttelyssä on ikinä ollut.
Oikarinen oli junnuissa ja sai tulokseksi hienosti ERIn ja kilpailuluokan neljäs. Kakkosta lähdettiin hakemaan koska koira on vähän vaiheessa mutta tulos oli taas yllätyksellinen. Juokseminen onnistui hyvin, yksi kenguruloikka saatiin vain aikaiseksi : ) Huli sai myös ERIn ja sijoittui PU kehässä kolmanneksi. Kumpikin koira oli kasvattajaryhmässä, Huli Lumikuonon ja Oikku Puuparran ja samalla tämä oli Puuparran ensimmäinen kasvattajaryhmä.
Näyttelyn jälkeen otettiin Anskun ja muiden kasvattien kanssa pienet tokoreenit. Onneksi Oikku näytti ne samat elkeet mitä kotona reenatessa tulee eteen. Niihin saatiin nyt neuvoja. Liikkeestä pysähtyminen ei onnistu meillä pallon kanssa joten siihen vaihdettiin nyt se nami. Ja sujuu tosi paljon helpommin ja koira tietää mistä palkka tulee. Ainut vaan että meidän piti lähteä ajelemaan kesken kaiken kotia kohti kun tuo matka ei ole lyhyemmästä päästä.
Kotona oltiin lauantai-iltana lähempänä kymmentä ja seuraavana päivänä oli työvuoro. Hauskaa oli mutta kyllä oltiin koko porukka rättiväsyneitä. Palautuminen kestää...

Eilen käytiin Oikarisen kanssa hallilla. Tiina oli aputyttönä mukana. Reenit meni hyvin. Ainut mikä nyt vähän mättää on käännökset. Koira vetää hirveät kaarrokset hypyltä. Varmaan palaamme hieman taaksepäin koulutuksessa ja otetaan pelkkiä käännöksiä. Hauskaa tässä se on kun välillä käännökset ovat tosi pieniä ja nopeita ja välillä taas leiskautetaan. Omaa sijoittumista ja ohjausta ollaan yritetty miettiä ja kaikkea ollaan kokeiltu. Välillä toimii ja välillä ei. Kyllä tää on vaikeeta. Innolla kyllä odotan Janitan ja Jaakon koulutusta toukokuussa. Saisi vaan tulla äkkiä : )

Samaan aikaan hallille tuli muitakin reenailijoita joten saatiin Oikulle hyvät häiriötekijät tokoon ; ) Olin varma että koira ei pysty tekemään mitään, varsinkaan paikalla oloa... Mut epäilykseni osui väärään. Oikarinen keskittyi tosi hyvin työskentelyyn. Radalla meni koira joka haukkui mutta eipä jätkää moinen kiinnostanut. Paikalla olossa, istualtaan, Tiinan kaksospojat tulivat halliin niin eipä sekään saanut takapuolta nousemaan vaikka pojat menivät ihan vierestä. Vaiheessa paikallaan olo on mutta hyvät onnistumiset antaa kyllä motivaatiota reenaukseen.

Pihalla ennen lähtöä vielä höpöteltiin ja samalla seurattiin miten Oikku on lasten kanssa. Pojat leikkivät lähellä olevalla mäellä ja Oikku mukana. Kertaakaan en nähnyt Oikun käyttävän hampaitaan käsiin, jalkoihin, vaatteisiin... Hyvin osasi mukana olla ja hyvin osasivat pojatkin käsitellä koiraa.

Viimesimmästä taas aikaa

Näköjään viime kirjoituksesta taas tovi vierähtänyt :)
Ei sen puoleen, ei kyllä oo tapahtunut mitään erikoista. Kotireenejä ollaan tehty ja välillä käyty hallilla vähän juoksentelemassa. Oikulla on varmaan menossa taas joku ikäkausi. Tuntuu että mikään ei onnistu ja helpot asiatkin on vaikeita. Sunnuntai aamuna käytiin hallilla, Oikun kanssa, niin nyt tuntui pitkästä aikaa että, koira kuuntelee ja tekee taas siinä hyvässä vireessä. Meillä on ollut tokokin vähän tauolla mut nyt pitää tulevana viikkona ruveta taas siihen panostamaan.

Puomia otettiin Oikun kaa ekaa kertaa korkeana mut ns."ongelmana" on tämä hirveä vauhti. Hihnassa oli koira mut siitäkään ei voi hirveästi jarrutella ja miun käsi siinä edessä on ihan yhtä tyhjän kanssa. No tästä vauhti syystä koira tipahti puomilta mut eipä tuonne pääkoppaan tuntunut jäävän mitään pelkoja. Ainut missä huomasi et jotain tapahtui niin oli puomille menossa vinossa mut sekin saatiin korjaantumaan. Seuraavalla kerralla pitää kokeilla koira irti ja antaa mennä itsekseen. Muuten reenit meni hyvin.
Hulin kanssa ollaan pihassa reenattu kiertoja ja kepeille lähetyksiä. Nyt tulevana viikkona Hulikin pääsee mukaan hallille vähän radan pätkää tekemään.

Lauantaina käytiin Juuassa ryhmänäyttelyssä jossa tuomarina oli Elena Ruskovaara. Schapeja oli ilmoitettu 8 kipaletta joista yksi oli narttu ja yksi junnu-uros oli poissa. Eli aika miesvaltainen näyttely. Näyttely oli Oikun ensimmäinen virallinen ensi esiintyminen. Oikarisella on pari mätsäriä takana ja pentuiässä ei käyty virallisissa näyttelyissä. Oikarinen oli varmaan päivän yllättäjä ollen PU 2 ja saaden ensimmäisen sertin. Jätkällä on vain 9,5 kk ikää!!! Ei varmaan koira tiedä minkä tempun teki. Huli oli myös ilmoitettu näyttelyyn ja Hulsa oli ROP. Ryhmässä tuli vain kiitos ja hei, joka on muutaman kerran tullut kuultua aikaisemminkin.

Näyttelystä ostin Oikulle hienon pehmoisen vinku apinan, itse valitsi itselleen lelun telineestä. Näyttelyhallissa kulki apina suussa ja tietenkin pää pystyssä ja häntä sojossa. En antanut häkkiin lelua ottaa ettei tuu Hulin kaa sanomista. Kotona sitten annoin niin ei mennyt varmaan kuin 5 minuuttia kun apina oli teurastettu. Mahan kautta pehmusteet poistoon ja sitten vasta pystyi leikkimään. En ymmärrä aina näitä koirien ajatuksia....

Meidän kuulumisia taas jossakin vaiheessa lisää....

Kevättä rinnassa

Nyt on muutamana päivänä ollut tosi keväiset päivät. Aurinkokin on vilahdellut. Talitintit lauloivat omaa lauluaan ja se on jotenkin sen kevään merkki. Ainut vaan että nämä hyvät kelit jää vähän käyttämättä kun samaan aikaan tuulee. Täällä on ollut nyt muutamana päivänä tosi kova tuuli. Tuntuu että mukaan lähtee kun tulee kova puuska. Mutta kelit ovat ainakin keväiseen päin.

Lauantaina käytiin Hulin kanssa juoksemassa pari starttia Varkaudessa. Ratoihin oon tosi tyytyväinen, ei olisi voinut olla sujuvampaa menoa vaikka emme tehneet tulosta.
Ekana oli agi-rata, joka näytti eka silmäyksellä että just joo...Pahoja ansoja sekä vientiä ansojen ohi. Rataan tutustuessa ei se nyt niin pahalta vaikuttanutkaan. Ainut vaan että koko rataan en kerennyt tutustua kun jäin toisia kohtia vähän pidemmäksi aikaan miettimään. Tuosta koirasta kun ei voi sanoa et se menee joka kerta samalla tavalla. Radalta otimme 10 ja yliaikaa 3,77 sekuntia. Samalta putkelta tuli kaksi kieltoa joten olisimme muuten saaneet miinus ajan. Taas tämä kartan lukija oli hättäinen. Kävin koiran "omasta mielestäni" hyvin hakemassa putkelta että saan kunnolla vietyä sitten siihen toiseen putkeen. Mutta kuinka ollakkaan, otin liian aikasin sen sivu askeleen ja koira ei mennyt putkeen. Sit siinä yritin toisen kerran laittaa niin koira oli vähän uu-moilasena et mihin pitää mennä. Tässä kohdassa putki oli A:n alla ja koiralla oli kaksi vaihtoehtoa mihin mennä, niin senkin takia en yhtään ihmettele kun Huli oli vähän sekaisin. Tällä radalla ei tehty yhtään 0-tulosta, 5-tulos oli voittajallakin.

Toinen rata oli hypäri, jonka sain mokattua heti kolmannella esteellä. Lähtö kohtana oli aita-aita ja putki. Putken vieressä oli aita houkuttimena jonne sitten Hulin ohjasin. En ottanut lähtö tilannetta niin tiukasti kuin olisi pitänyt eli oletin että kyllä se koira tulee...Muuten rata oli todella hyvän tuntuinen mennä ja yhteistyö oli hyvää. Yksi rima saatiin tällä radalla tiputettua mut sekin ihan omaa mokaa kun pitää ohjailla vaikka koira oli jo kääntynyt hypylle tulemaan.
Kisoista jäi tosi hyvä maku ja etenkin se positiivinen tunne että ehkä meistä sittenkin johonkin on :)

Positiivisesti yllätyin kun maxi 3 luokassa oli jopa 3 schapea ja medi 2 luokassa yksi schape. Varmaan ennätys täällä päin, varsinkin 3 luokan suhteen. Kisoissa myös reenikaveri sai sen viimeisen sijoitus nollan kakkos luokasta ja siirtyi kolmoseen. Hyvä Ilona ja Usva! Työvoitto!!!

Oikarisen kanssa ollaan jatkettu samoilla reenirintamilla. Naksuttelu on nyt ollut vähempänä kun tuntuu että aika ei riitä mihinkään. Kotitottistelua ollaan tehty ja hallilla käyty reenailemassa sitten agia. Eilen käytiin hallilla sitten tottistelemassa. Nyt sai jo otettua hieman viivettä paikallaan olossa. Mut helppoa se ei ole, tuntuu kuin koiran takamus olisi tulisilla hiilillä. Kun nyt pyritään se asentokin saamaan heti oikea eli ei mitään lonkka makuuttamista. Mut pikku hiljaa hyvä tulee...

Viime viikon agi reenit Oikarisen kanssa ei mennyt mitenkään hyvin. Keksi vaikka mitä omatakeisia suoritus tapoja esteille. Keksi putkellekkin uuden suoritus tavan. Laitoin aivan normaalisti suorasta linjasta putkeen niin hää aatteli sit hypätä putken päälle. Siinä seisoi tovin ja heilutteli vain häntäänsä ilkikurinen ilme naamalla et "kato mitä keksin, tän voi näinkin suorittaa". Eipä siinä muuta oikein voinut tehä kun vain nauraa : D Aidatkin oli ihan uusi ilmestys, nekin voi suorittaa siivekkeessä olevista rei'istä. Reenin jälkeen jäi vähän olo et oonko mie koiralle ees mitään opettanut...Mut koiralla oli kivaa. Schape ei kyllä sovi huumorintajuttomalle immeiselle, niin kuin "tuottaja" mainitsi. Mut olisihan se tylsää jos koira tekisi aina kaiken niinkuin sille sanoo. Reenailu muuttuisi aika tylsäksi. Väliin pitää aina saaha kunnon naurut :)

Tulevana sunnuntaina olisi mätsäri, pitää kahtoa kerkiääkö sinne lähteä. Hyvää harjoitusta se olisi Oikulle, varsinkin kun meillä ei oikein tuo juokseminen suju. Koira pitää vähän turhan hyvää kontaktia vaikka siinä tilanteessa se ei olisi välttämätöntä. Nyt on yritetty sitä hioa mut huonolta näyttää...Mut pitää vaan yrittää...

Viikonlopun reenit

Lauantaina oltiin Hulin kanssa Joa:n reenikaverin reeneissä. Soili antoi taas hyviä näkökulmia ohjaukseen. En ymmärrä, miksi kaikki pitää ajatella ja tehdä niin vaikeaksi... Putki ansa mitä pelkäsin, niin koira ei edes koko putkea hakenut saati edes vilkaissut. Oli tosi antoisat reenit.

Oikun kanssa otin lopuksi saman radan alkua, 5 estettä. Koira kääntyy tosi hyvin ja jollakin tavalla meidän yhteistyö on parantunut. Se lukee koko ajan paremmin käden ja kropan liikkeitä mitä aikaisemmin. Ja nyt ei koko aika mene sen lelun tavoittelemiseen. On oppinut sen verran että työ on tehtävä ekana ja sitten tulee palkka.

Eilen oltiin taas Oikarisen kanssa tokoreeneissä. Jäävit liikkeet on meidän probleema. Aikaisemmin kehuin kuinka hyvin koira jäi seisomaan liikkeestä niin nyt joudun perumaan puheet. Eilen ei onnistunut millään tavalla. Koko ajan pomppi vierellä ja yritti tavoitella lelua mikä oli kädessä. Ei tullut kunnollista kontaktia missä olisin voinut antaa käskyn ja palkata koiran. Vaihdettiin lelua "ei niin mieleiseen" niin silloin onnistui muutaman kerran mutta huonosti nekin. Nyt jatketaan kotireeniä ja siirrettään liike "valmiina" vasta halliin. En tiiä vetääkö koira siitä hepulia kun on se kiva paikka missä saa leikkiä ja tehdä kivoja esteitä... Voi kun joskus pääsisi koiran pään sisään...

Toinen murheen kryyni meillä on paikallaan olo. Viivettä palkkaukseen ei olla pystytty lisäämään yhtään. Mut toivottavasti harjoitus tekee mestarin : )
Seuraaminen menee suhteellisen hyvin mut meikäläisellä on sen paikan hakeminen tosi hankalaa. Käsi ei pysy siinä missä sen pitäisi (imutellaan vielä).
Mut onneksi saatiin edes kehuja. Meidän leikkiminen on mennyt eteenpäin. Olen sentään jotain oppinut = )

Tänään olisi taas tiedossa agireenit. Saa nähdä mitenkä nyt menee kun lauantaina sujui niin hyvin. Huomenna olisi tarkoitus lähteä ottamaan esineruutua Oikun kaa. Treffit olisi aamulla klo:9. Näinköhän sitä saa itseään ylös...

Eilen tuossa mietin mitenkä paljon on kaikenlaisia koiramenoja keväälle suunnitelmissa. Näinköhän sitä saa töistä työvuorot silleen et pääsee kaikkeen menemään. No onneksi on keksitty virkavapaus anomus jos ei työvuorot passaa. Keväälle on suunnitelmissa muutama näyttely, Hulin kisoja ja tietysti Puuparran oma koulutusviikonloppu toukokuussa. Kaiken lisäksi kummallekkin koiralle on varattu paimennuspaikat kesäksi Sinikalta. Huhtikuussa alkaa ekana kurssimaisesti ja sitten mennään kesä "pienryhmissä". Ja tietysti on omat agi- sekä tokoreenit ja pitäisi sitä hakuakin työstää eteenpäin jollakin tasolla. Paljon on suunnitelmissa heti jo alkukevääseen toimintaa. Isäntä on mielissään kun eukkoa ei kotona näy ; )