Olipahan taas agikisat... Pohjalla ollaan mutta kait se aurinkokin jossakin vaiheessa risukasaankin paistaa.
Perjantaina aloitettiin urakka. Kaikilta neljältä radalta hylly. Eka rata oli huono, sekä ohjauksellisesti ja kyllä saa koirakin katsoa peiliin, varsinkin kontaktien osalta. Puomilla ei mitään ongelmaa mutta A loiskautettiin aika hyvin. Eka radalla pöytä oli meidän kompastus kivi. Se on mahdotonta pysyä se yksi 5 sekunttia paikallaan, saati se jarruttaminen ennen pöytää. Sen jälkeen pakka sekosi meikältä ja mentiin todella heikoilla jäillä. Niin, ja Oikku karkasi lähdöstä mitä se EI ole pitkään aikaan tehnyt.
Toinen rata oli paljon parempi. Lähdin liikenteeseen Anskun tsemppauksesta ns. "natsiasenteella" eli rataa tehdään yhdessä ja sillä sipuli. Saatiin tehtyä rata yhdessä ja antoi taas toivoa seuraavalle päivälle. En enää muista missä hyllytettiin.
Lauantaina kisat alkoi meidän osalta vasta illalla. Yritin saada omaa pääkoppaa siihen kisafiilikseen mutta aika huonolla menestyksellä. Teemana taas yhden kerran se yhteinen rata ja koiran vienti radalle. Meillä kun on pikkuisen ongelmana tuo kiihtyminen. Koira on radan reunalla ihan rauhallinen, ei hauku eikä sillä tavalla kerää kierroksia mitä siellä joskus näkee. Pystyy tekemään tosi hienoa tottista ihan radan vieressä mutta... Radalla ne kierrokset vaan näkyy. Josta sitten osittain johtuu nämä meidän ohjausongelmat.
Nyt oli ihan oikeasti aika vaikeat ykkösen radat. Koira joka vähänkin irtoaa ja hakee oma-aloitteisesti esteitä niin oli kyllä tuhoon tuomittu näillä radoilla. Tosi pahoja kulmia ja pieniä hyppyvälejä. Jos lähdit linjaamaan niin sitten olit myöhässä jatkon suhteen. Ei ollut yhtään meidän ratoja.
Mutta näillä radoilla lopetettiin heti kesken kun koira rupesi omiaan tekemään. Koira maahan ja seuraamisella pois radalta. Oli vähän Oikku ihmeessään että mitä kummaa ; ) Jos tällä konstilla saataisiin jonkin näköistä tolkkua siihen että kaikki hauska loppuu kesken jos tekee yksinään rataa.
No Kuopioon suunnistetaan seuraavan kerran ja katsotaan mitä sieltä on tuleman.
Tokoa ollaan reenattu. Väliin ollaan otettu ylempien luokkien liikkeitä jotta reenaaminen olisi vähän monipuolisempaa eikä vaan tylsää AVOn reenausta. Metalli pysyy aika hyvin nyt suussa ilman lonksuttelua mutta saisi olla vielä pitävämpi ote.
Kaukot ovat ihan kauheita. Loikkii eteenpäin kuin aropupu. Nyt kokeillaan eri variaatioita miten saisi pysymään vaihdot paikallaan. Toivottavasti jollakin konstilla saisi pysymään.
Niin, ja kävihän Hulin luona morsmaikku, Sohvi <3 Nyt odotellaan tuleeko tulosta. Jännitystä ilmassa =)
maanantai 2. toukokuuta 2011
torstai 21. huhtikuuta 2011
sunnuntai 17. huhtikuuta 2011
Turussa taas käyty
Mistähän sitä aloittaisi... Maaliskuun lopussa oli agikisat Kuopiossa. Tuloksina 2 hyllyä ja joku yliaikainen tulos. Radat oli ihan ok mutta jotenkin ei vaan taas lähtenyt.
Ennen ekaa rataa koira oli muissa maailmoissa, en tiiä miksi... Jäi kontakteille jumimaan mitä ei ole ikinä tehnyt. Puomin alastulolla nuuhki maata ja näytti siltä että etsii makupaloja. Kisakentältä kyllä löytyi makupaloja mutta koiran ei kuulu jäädä niitä sieltä etsimään ja syömään.
Toinen rata oli vanhaa Oikkua. Vauhtia taas oli liikaakin ja puomilta tuli ilman lupaa läpi joten, palautin koiran takaisin ja siitä hylly. Ohjaus oli taas sieltä sun täältä.
Hyppyradalta saatiin yliaikainen tulos. Kaarrokset oli kyllä sitä luokkaa että huhhuh... Joka kohdassa olin liian myöhässä joten en saanut hyviä hyppykulmia koiralle jonka takia loiskautti hypyt liian pitkiksi.
Nyt pääsiäisenä startataan taas ja katsotaan saadaanko tulosta aikaiseksi.
Huhtikuun alussa oltiin Turussa Janitan koulutuksessa. Joka oli taas yhden kerran tosi antoisa. Nyt oli mukava mennä rataa kun koira "osaa" kaikki esteet joten pystyi hyvin kokeilemaan eri ohjausvariaatioita.
Ensimmäistä kertaa päästiin yli kymmenen estettä kun joka kerta ollaan päästy vain about 3 ja siihen sitten jumimaan. Nyt jotenkin avautui ja iskostui selkärankaan että koira käännetään ennen hyppyä. Joo, tiedetään että on ollut puhetta aiemminkin asiasta mutta nyt sen hokasin ihan kunnolla. Blondilla näköjään vie nämä oppimiset vähän pidempään. No diagnosoitiinhan miulle NUDE eli nuoruusiän dementtia =) Ja miten pienillä kaarroksilla Oikku meni kun olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kyllä se on kumma juttu ; ) Nyt sitten tulevana viikonloppuna yritetään soveltaa Janitan oppeja taas yhden kerran sinne radalle.
Niin, ja ennen viikonlopun koulutusta, oltiin perjantaina tokoilemassa schapeporukan kanssa. Myö tehtiin "kisat" jotka meni ihan kohtalaisen hyvin =) Mutta hauskaa oli tokoilla.
Kiitos vielä Anskulle ja Markolle majoituksesta!
Viime viikon sunnuntaina käytiin korkkaamassa ekat AVOn kisat.
P-makuu: 10. Pientä levottomuutta. Omasta mielestäni saisi olla hieman levollisemman oloinen.
Seuraaminen: 8½. Kaikki pa:t otti. Välillä hajosi mutta ei pahasti, koko ajan kuitenkin piti kontaktia vaikka seurasi liian kaukana.
Liikkestä m-meno: 8. Hyvin meni maahan ja pysyi mutta toisella käskyllä vasta nousi istumaan.
Luoksetulo: 5. Läpi tuli ja lujaa =)
Liikkestä seisominen: 8. Hyvin pysähtyi mutta toisella käskyllä nousi istumaan.
Nouto: 0. Varasti kapulalle ennen kaskyä. Tuomarikin sanoi, että kymppi olisi tullut noudosta. Laukalla lähti, hyvin nappasi kapulan, ei leikkinyt ja laukalla suoraan perusasentoon. Kapulan naljausta ei ollut yhtään. Ja luovutukseen olin tosi tyytyväinen, ihan huippu luovutus!
Kaukot: 0. Hyvin nousi mutta toisen istu-käskyn jäi seisomaan. Mutta loikki eteenpäin sen 2,5 metriä ainakin. Kaukot menee kokonaan uusiksi.
Hyppy: 6½. Omasta mielestä käskyn saatuaan pientä viivettä liikkeelle lähdössä. Sitten hyppäsi tosi lähelle estettä joten otti osumaa esteeseen. Takaisin tullessa perusasento todella vino, koira melkein selän takana :O
Kokonaisvaikutelma:9. Tuomari sanoi, että tässä näkyy millaista tokon pitäisi olla, iloista ja hauskaa =) Tuumasi vielä että hyvä kun ohjaajakin jaksoi koko kokeen ajan nauraa.
Yhteensä pojoja tuli 116 ja 3-tulos.
Kokeesta jäi tosi hyvä mieli. Koira toimi koko ajan ja vire ei laskenut vaikka yhdessä vaiheessa tuntui että rupeaa ryytymään. Nyt hiotaan nuo pienet asiat kuntoon ja toukokuulle on jo katsottu seuraava AVOn kisa. Kyllä vaan tuon koiran kanssa on mukava tehdä hommia, joka kerta se on yhtä innokas ja jaksaa tehdä =)
perjantai 11. maaliskuuta 2011
Uusi vuosi korkattu
On taas tämäkin jäänyt. Mitäs ihminen voi laiskuudelleen.
Helmikuun alussa päästiin eroon etukessistä joten reenit on yritetty nyt palauttamaan meidän ohjelmaan. Kisailemassakin on keretty käymään.
Tosiaan helmikuun lopulla korkattiin ekat kisat, piiiiiitkän tauon jälkeen. Mietin, että on hölmöä koiraa ilmoittaa kisoihin kun ei olla reenattu. Lauantaina oli kisat niin perjantaina kävin näyttämässä koiralle mitkä on kepit ja mitenkä siellä kontakti esteillä ollaankaan.
No, kisat meni odotetusti, 2x hylly, mutta eka rata oli todella hyvä. Oikku kuunteli ohjausta tosi hyvin. MUTTA se yksi pieni virhe ja hylly napsahti. Kulmassa oli hyppy ja sen jälkeen pussi, niin säästinpä sitten askeleita enkä ohjannut kunnolla hypylle vaan oletin että ottaahan koira sen hypyn. Mutta eipä ottanutkaan vaan kääntyi pussille niinkuin olin ohjaamassa. Eli tästä opin että ohjaan loppuun asti enkä oleta mitään mutta tämänkin pitäisi olla jo itsestään selvyys. Positiivista tuossa oli se että koira oli tosiaan kuulolla ja teki aivan oikein. Loppurata oli tosi hyvä. Malttoi ottaa kontaktit ja keppien pujottelu sekä hakeminen ihan superia. Muistin jopa hiljentää koiraa ennen keppejä =)
Toisella radalla kolmantena esteenä oli kepit ja tultiin pahasta kulmasta joten siinä paukaisi toiseen väliin. Ja sitten tuli se murheen kryyni radan puolessa välissä, keinu. Eka radalla otti tosi hyvin keinu, vauhdilla päähän ja lähti vasta luvan saatuaan. Mutta tällä radalla tehtiin ihan älytön lentokeinu. Oikulle keinu tuntui toimivan jonain lentoon lähdön alustana. Varmaan jos olisi ollut siivet niin ihan oikeasti olisi lentoon lähtenyt. No otettiin keinu uudestaan mutta sekin oli todella huono korjaus. Ei vieläkään suorittanut keinua sillä tavalla kuin olisin halunnut.
Kisoista jäi hyvä maku joten hyvillä mielin lähdin Lappeenrantaan kisaamaan.
Viikon aikana laitettiin keinu "kondikseen". Reenin lomassa puhuin isännälle et hyvä kun koira tulee vauhdilla loppuun mutta pitäisi sen älytä vähän edes hidastaa jossakin vaiheessa. No puupää mikä puupää.
Lappeenrannassa oli kolme starttia, kaksi agia ja yksi hyppy.
Eka rata tuntui tosi hyvältä tutustumisessa, ei liian helppo eikä liian vaikea. Mukavan sujuva.
Ekalta radalta tuli 5. Ja yllätys, yllätys taas saa katsoa peiliin. Tutustumisessa mietin, että kun oli putki, hyppy ja kepit niin hiljennän koiraa jo ennen hyppyä että ei aloita keppejä väärin vauhdin takia. Mutta blondi ei osaa sitä sitten tehdä siellä kisaradalla. Jotenkin se vain unohtui radalla... Muuten rata oli menemisen ja ohjauksen puolesta hyvä. Tosi hieno keinu tehtiin radalla, just sillä tavalla niinkuin halusinkin =)
Toisella radalla tutustumisessa tiesin missä tulee olemaan meidän ongelma. A:lta tultiin renkaalle ja siitä käännös 180 vasempaan hypylle. Renkaan sekä hypyn takana oli kaksi putkea vierekkäin just suuaukot ammollaan jotka koira näkee A:lta. Ongelmaksi sen teki irtoava koira joka ei "välttämättä" lue liian myöhäisiä ohjauksia. Tämä kohta selvittiin viime hetken pelastuksilla ja kauhean isoilla kaarroksilla. Vitonen tuli sitten radan puoli välissä hypyn kiertämisestä kun ajauduin liian etäälle hypyltä ja enkä ohjannut tarpeeksi piukasti.
Hyppyrata oli sitten täysi katastrofi. En ymmärrä mistä tuo koira kerää noita kierroksia. Lähdössä näytti että on hieman fleetu ja aattelin et nyt se rupeaa ryytymään ja saataisiin tehtyä hyvä rata. Mutta väärässä olin. Kahden ekan hypyn jälkeen pakka levisi totaalisesti käsiin. Pieni ohjaus kämmi ja koira lähti hakemaan putkea jonka jälkeen homma meni ihan käsille. Kaasu löytyi mutta kun jarruakin tarvittaisiin. Joten siltä radalta hylly. En muista ees missä kohtaa hylly tuli kun oli tosi häsellystä koko rata.
No viikon päästä taas uudestaan ja katotaan mitä tulee tuliaisina Kuopion radoilta. Jospa se jossakin vaiheessa natsaisi =)
Helmikuun alussa päästiin eroon etukessistä joten reenit on yritetty nyt palauttamaan meidän ohjelmaan. Kisailemassakin on keretty käymään.
Tosiaan helmikuun lopulla korkattiin ekat kisat, piiiiiitkän tauon jälkeen. Mietin, että on hölmöä koiraa ilmoittaa kisoihin kun ei olla reenattu. Lauantaina oli kisat niin perjantaina kävin näyttämässä koiralle mitkä on kepit ja mitenkä siellä kontakti esteillä ollaankaan.
No, kisat meni odotetusti, 2x hylly, mutta eka rata oli todella hyvä. Oikku kuunteli ohjausta tosi hyvin. MUTTA se yksi pieni virhe ja hylly napsahti. Kulmassa oli hyppy ja sen jälkeen pussi, niin säästinpä sitten askeleita enkä ohjannut kunnolla hypylle vaan oletin että ottaahan koira sen hypyn. Mutta eipä ottanutkaan vaan kääntyi pussille niinkuin olin ohjaamassa. Eli tästä opin että ohjaan loppuun asti enkä oleta mitään mutta tämänkin pitäisi olla jo itsestään selvyys. Positiivista tuossa oli se että koira oli tosiaan kuulolla ja teki aivan oikein. Loppurata oli tosi hyvä. Malttoi ottaa kontaktit ja keppien pujottelu sekä hakeminen ihan superia. Muistin jopa hiljentää koiraa ennen keppejä =)
Toisella radalla kolmantena esteenä oli kepit ja tultiin pahasta kulmasta joten siinä paukaisi toiseen väliin. Ja sitten tuli se murheen kryyni radan puolessa välissä, keinu. Eka radalla otti tosi hyvin keinu, vauhdilla päähän ja lähti vasta luvan saatuaan. Mutta tällä radalla tehtiin ihan älytön lentokeinu. Oikulle keinu tuntui toimivan jonain lentoon lähdön alustana. Varmaan jos olisi ollut siivet niin ihan oikeasti olisi lentoon lähtenyt. No otettiin keinu uudestaan mutta sekin oli todella huono korjaus. Ei vieläkään suorittanut keinua sillä tavalla kuin olisin halunnut.
Kisoista jäi hyvä maku joten hyvillä mielin lähdin Lappeenrantaan kisaamaan.
Viikon aikana laitettiin keinu "kondikseen". Reenin lomassa puhuin isännälle et hyvä kun koira tulee vauhdilla loppuun mutta pitäisi sen älytä vähän edes hidastaa jossakin vaiheessa. No puupää mikä puupää.
Lappeenrannassa oli kolme starttia, kaksi agia ja yksi hyppy.
Eka rata tuntui tosi hyvältä tutustumisessa, ei liian helppo eikä liian vaikea. Mukavan sujuva.
Ekalta radalta tuli 5. Ja yllätys, yllätys taas saa katsoa peiliin. Tutustumisessa mietin, että kun oli putki, hyppy ja kepit niin hiljennän koiraa jo ennen hyppyä että ei aloita keppejä väärin vauhdin takia. Mutta blondi ei osaa sitä sitten tehdä siellä kisaradalla. Jotenkin se vain unohtui radalla... Muuten rata oli menemisen ja ohjauksen puolesta hyvä. Tosi hieno keinu tehtiin radalla, just sillä tavalla niinkuin halusinkin =)
Toisella radalla tutustumisessa tiesin missä tulee olemaan meidän ongelma. A:lta tultiin renkaalle ja siitä käännös 180 vasempaan hypylle. Renkaan sekä hypyn takana oli kaksi putkea vierekkäin just suuaukot ammollaan jotka koira näkee A:lta. Ongelmaksi sen teki irtoava koira joka ei "välttämättä" lue liian myöhäisiä ohjauksia. Tämä kohta selvittiin viime hetken pelastuksilla ja kauhean isoilla kaarroksilla. Vitonen tuli sitten radan puoli välissä hypyn kiertämisestä kun ajauduin liian etäälle hypyltä ja enkä ohjannut tarpeeksi piukasti.
Hyppyrata oli sitten täysi katastrofi. En ymmärrä mistä tuo koira kerää noita kierroksia. Lähdössä näytti että on hieman fleetu ja aattelin et nyt se rupeaa ryytymään ja saataisiin tehtyä hyvä rata. Mutta väärässä olin. Kahden ekan hypyn jälkeen pakka levisi totaalisesti käsiin. Pieni ohjaus kämmi ja koira lähti hakemaan putkea jonka jälkeen homma meni ihan käsille. Kaasu löytyi mutta kun jarruakin tarvittaisiin. Joten siltä radalta hylly. En muista ees missä kohtaa hylly tuli kun oli tosi häsellystä koko rata.
No viikon päästä taas uudestaan ja katotaan mitä tulee tuliaisina Kuopion radoilta. Jospa se jossakin vaiheessa natsaisi =)
sunnuntai 5. joulukuuta 2010
Tökkii...
Kylläpä on tosi pitkä aika viimesimmästä. Puoli vuotta =) Nolottaa...
Kesä meni tosi nopeasti. Muutamat agikisat käytiin Oikun kanssa. Huli pääsi myös Klagilla kisakentille. Hyvin meni vanhuksellakin mutta omia mokia kun ei tullut tulosta. Oikun kanssa etsitään agissa sitä yhteistä säveltä. No kuhan tammikuussa pääse mahasta eroon niin sitten taas aloitetaan Oikun kanssa kunnolla reenaamaan ja niitä kisoja koluamaan.
Heinäkuussa käytiin AHBA:n kisoissa Kuttukuussa. Saatiin toinen legi JHD:sta ja se on nyt varmennettu jenkeissä joten "epävirallisena" tittelinä saadaan sitä käyttää. Seuraavana päivänä oli HRD 1 jota ei läpäisty. Oikku pisti ihan leikiksi koko homman. Ne kuuluisat korvat katosivat yhden yön aikana jonnekkin. Mutta ensi kesänä uudestaan. Syyskuussa oltiin schape yhdistyksen järjestämällä paimennusleirillä. Mukavaa oli nähdä miten hyvin kaikki koirat toimivat.
Alku syksystä oli Turussa Elinan agikoulutusta. Siellä vierähti mukavasti viikonloppu. Ainut vaan että meikän liikkumisesta ei meinannut tulla mitään enää sunnuntaina. Marraskuussa Elina oli Joa:lla kouluttamassa ja sinnehän sitä piti itsensä survoa vaikka liikkuminen oli taas mitä oli... Elina sanoi että meikällä pitäisi olla aina kessi edessä niin keskittyisin paljon paremmin siihen koiran ohjaamiseen.
Marraskuun alussa käytiin Oikun kanssa tokokokeessa, ihan vaan kokeilemassa saataisiinko se ykköstulos. Tavoitteena oli paikallaan makuun onnistuminen koska Oikku on aiemmissa kisoissa niistä lähtenyt. Nyt se onnistui kympisti. Kaikkiin muihin liikkeisiin oon tyytyväinen mutta seuraamisessa, kummassakin, jätti kaikki perusasennot ottamatta. Reeneissä on tosi hyvin ottanut, välillä oon kaikki PA:t palkannut ja sitten taas satunnaistanut. En tiiä mitä lie pikku pojan päässä liikkunut. Mutta kuitenkin saatiin 163 pistettä ja ykköstulos. Ensi vuoden alkuun oon jo suunnitellut AVO:n kisat.
Näyttelyissä ei olla käyty ja tämän vuoden voittajakin jää väliin. Ensi vuodellekkaan ei oo mitään suunnitelmia näyttelyiden suhteen.
Kesä meni tosi nopeasti. Muutamat agikisat käytiin Oikun kanssa. Huli pääsi myös Klagilla kisakentille. Hyvin meni vanhuksellakin mutta omia mokia kun ei tullut tulosta. Oikun kanssa etsitään agissa sitä yhteistä säveltä. No kuhan tammikuussa pääse mahasta eroon niin sitten taas aloitetaan Oikun kanssa kunnolla reenaamaan ja niitä kisoja koluamaan.
Heinäkuussa käytiin AHBA:n kisoissa Kuttukuussa. Saatiin toinen legi JHD:sta ja se on nyt varmennettu jenkeissä joten "epävirallisena" tittelinä saadaan sitä käyttää. Seuraavana päivänä oli HRD 1 jota ei läpäisty. Oikku pisti ihan leikiksi koko homman. Ne kuuluisat korvat katosivat yhden yön aikana jonnekkin. Mutta ensi kesänä uudestaan. Syyskuussa oltiin schape yhdistyksen järjestämällä paimennusleirillä. Mukavaa oli nähdä miten hyvin kaikki koirat toimivat.
Alku syksystä oli Turussa Elinan agikoulutusta. Siellä vierähti mukavasti viikonloppu. Ainut vaan että meikän liikkumisesta ei meinannut tulla mitään enää sunnuntaina. Marraskuussa Elina oli Joa:lla kouluttamassa ja sinnehän sitä piti itsensä survoa vaikka liikkuminen oli taas mitä oli... Elina sanoi että meikällä pitäisi olla aina kessi edessä niin keskittyisin paljon paremmin siihen koiran ohjaamiseen.
Marraskuun alussa käytiin Oikun kanssa tokokokeessa, ihan vaan kokeilemassa saataisiinko se ykköstulos. Tavoitteena oli paikallaan makuun onnistuminen koska Oikku on aiemmissa kisoissa niistä lähtenyt. Nyt se onnistui kympisti. Kaikkiin muihin liikkeisiin oon tyytyväinen mutta seuraamisessa, kummassakin, jätti kaikki perusasennot ottamatta. Reeneissä on tosi hyvin ottanut, välillä oon kaikki PA:t palkannut ja sitten taas satunnaistanut. En tiiä mitä lie pikku pojan päässä liikkunut. Mutta kuitenkin saatiin 163 pistettä ja ykköstulos. Ensi vuoden alkuun oon jo suunnitellut AVO:n kisat.
Näyttelyissä ei olla käyty ja tämän vuoden voittajakin jää väliin. Ensi vuodellekkaan ei oo mitään suunnitelmia näyttelyiden suhteen.
perjantai 4. kesäkuuta 2010
Tämäkin unohtunut...
Oho :o, mistähän sitä aloittaisi...
Joopa, agilitykisoja ollaan kierretty ahkerasti. Välillä hyvällä ja välillä huonolla menestyksellä.
Nollat ovat tiukassa. Nyt on ollut muutamat radat aivan kauheita. Siis meidän yhteistyön kannalta.
Keväällä näytti että koira on todella hyvällä kuulolla ja yhteistyö onnistuu mut nyt on taas koiran korvat jossain muualla kuin siellä missä pitäisi. Muutama ratakin on ollut profiililtaan sellaisia että en ole kerennyt sinne minne olin suunnitellut. Eli koira on tullut nopeammin edelliseltä esteeltä kuin ajattelin. Nyt ei ole ollut yhtään hyvää hyllyäkään mistä voisi olla tyytyväinen.
Viikko takaperin oltiin Varkaudessa kisoissa, kaksi agirataa ja yksi hypäri. Molemmilla agiradoilla oli sellaiset kohdat että tutustuessa tiesin et kosahtaa. Eka radalla tultiin siihen kohtaan mutkaputki, hyppy, suora putki ja tiukka 90 vasen renkaalle. Suoran putken vieressä puomi joten koira piti ottaa tarkasti mutkaputkelta ettei mene puomille. Suoran putken edessä oli vielä hyppy. No Oikku painoi suoraan putkelta sille hypylle kun en saanut kääntymään vaikka mitenkä hiljensin ja huusin koiraa joten siitä hylly.
Toisella agiradalla tämä kohta mentiin ns. väärinpäin. Oli hyppy, suoraputki, hyppy ja tiukka 90 oikealle keinulle. Hypyn edessä oli tarjolla tämä mutkaputki. Tutustumisessa päätin että otan koiran tiukasti haltuun eli käytän ääntä ja oon jo selkä menosuuntaan päin, tavallaan kuin veisin sille puomille mikä oli vieressä. Päätin että tulkoon vaikka kielto siltä hypyltä mut otan vauhdin pois. Teoriassa ja sen mielikuvituskoiran kanssa tämä onnistui mutta ei näköjään Oikun kanssa. Nyt sain ennakkoa otettua aika paljon, riskillä otin että lukee suoran putken eikä puomia. Kerkesin suoran putken päähän ja olin itse pysähdyksissä ja selkä menosuuntaan päin joten koiran olisi pitänyt ottaa kielto hypyltä mutta ei näköjään meillä toimi. Oikku pamautti suorasta putkesta, hyppäsi aidan ja otti sen mutka putken. Joten siitä hylly. Ei toiminut niin ei...
Viimeisenä ratana oli hypäri. Aika helpolta vaikutti mutta kun koira oli radalla tekemässä niin kulmat oli todella pahoja mitä rataan tutustumisessa ei tullut ajatelleeksi. Toisen esteen jälkeen Oikku pamautti suoraan miun jalkaan kun en ajatellut että se tulee niin kovasti ja en kerennyt alta pois. No härdelli oli jo valmis sen jälkeen. Meikän ohjaukset meni ihan sekaisin ja rata oli todella kunnon räpellysrata ja ikinä en varmaan oo niin paljon ääntä käyttänyt mitä nyt. Eli niitä viime hetken pelastuksia oli todella paljon. Lopussa olin tosi paljon Oikkua jäljessä mutta hyvin onneksi koira ohjautui niille oikeille esteille. Vähän tuuriakin pelissä =) Hypäriltä tehtiin todella karmea nolla, ohjaus oli sieltä sun täältä. Mutta nyt on eka merkintä kisakirjassa =)
Piti sitten maanantaina käydä reenaamassa tuo suoraputki hässäkkä. Todettiin reenikamujen kanssa että pää kääntyy mutta kroppa jatkaa matkaa eteenpäin. Kaveri veti lelulla ihan putken suulta tiukkaan takaisin päin mutta koira tulee putkesta pää kääntyneenä mutta kroppa jatkaa matkaa. Omituinen koira :O Hallinta reeniä tein etten laskenut putkeen vaan käänsin putken edessä mutta eipä auttanut sitten enää sen jälkeen kun suoritti suoran putken. Nyt sitten pidetään kisataukoa ja yritetään reenata tämä hallinta kondikseen. Sunnuntaina on vielä yhdet kisat mutta sitten tulee taukoa.
Pari viikkoa sitten oltiin Turussa Lentsun tokokurssilla. Taas tuli hyviä ohjeita ja vinkkejä. Niitä ollaan nyt sitten yritetty kotona toteuttaa. Lauantaina Oikku oli reeneissä vähän fleetu mutta sunnuntaina oli taas virtaa. Asiaan varmaan vaikutti perjantain pitkä matka sekä Vitin juoksu. Vitillä taisi olla vielä aika lähellä tärppipäivät. Siitä oon tyytyväinen että Oikku otti tosi vähän häiriötä. Kurssi pidettiin Kupittaan puistossa ja siinä liikkuu koko ajan ihmisiä ja koiria joten häiriötekijöitä on todella paljon. Kumpanakin päivänä hiekkakentällä oli vielä mätsäri. Myöhän ei hirveesti olla reenattu tuommoisessa häiriössä.
Paimennukset on myös aloitettu toukokuussa. Eka kerta meni todella hyvin. Kyllä se vaan muistaa mitä pitää aitauksessa lampaille tehdä. Työn alla on nyt hakukaarien opettelu. Yritetään saada Oikkua kiertämään vähän kauempaa jotta ei pöläytä lampaita kun menee liian läheltä. Kyllä on muuten vaikeaa ajatella mistä laitat koiran menemään ja mihin kohtaan itse sijoitut laumaa ja koiraa nähden. Paimennus ei todellakaan ole sitä että koira humputtelee menemään ja ajelee lampaita miten sattuu. Se on aika kurinalaistatouhua. Mutta sitäkin hauskempaa =)
Mutta kirjoittelen taas kun muistan....
Joopa, agilitykisoja ollaan kierretty ahkerasti. Välillä hyvällä ja välillä huonolla menestyksellä.
Nollat ovat tiukassa. Nyt on ollut muutamat radat aivan kauheita. Siis meidän yhteistyön kannalta.
Keväällä näytti että koira on todella hyvällä kuulolla ja yhteistyö onnistuu mut nyt on taas koiran korvat jossain muualla kuin siellä missä pitäisi. Muutama ratakin on ollut profiililtaan sellaisia että en ole kerennyt sinne minne olin suunnitellut. Eli koira on tullut nopeammin edelliseltä esteeltä kuin ajattelin. Nyt ei ole ollut yhtään hyvää hyllyäkään mistä voisi olla tyytyväinen.
Viikko takaperin oltiin Varkaudessa kisoissa, kaksi agirataa ja yksi hypäri. Molemmilla agiradoilla oli sellaiset kohdat että tutustuessa tiesin et kosahtaa. Eka radalla tultiin siihen kohtaan mutkaputki, hyppy, suora putki ja tiukka 90 vasen renkaalle. Suoran putken vieressä puomi joten koira piti ottaa tarkasti mutkaputkelta ettei mene puomille. Suoran putken edessä oli vielä hyppy. No Oikku painoi suoraan putkelta sille hypylle kun en saanut kääntymään vaikka mitenkä hiljensin ja huusin koiraa joten siitä hylly.
Toisella agiradalla tämä kohta mentiin ns. väärinpäin. Oli hyppy, suoraputki, hyppy ja tiukka 90 oikealle keinulle. Hypyn edessä oli tarjolla tämä mutkaputki. Tutustumisessa päätin että otan koiran tiukasti haltuun eli käytän ääntä ja oon jo selkä menosuuntaan päin, tavallaan kuin veisin sille puomille mikä oli vieressä. Päätin että tulkoon vaikka kielto siltä hypyltä mut otan vauhdin pois. Teoriassa ja sen mielikuvituskoiran kanssa tämä onnistui mutta ei näköjään Oikun kanssa. Nyt sain ennakkoa otettua aika paljon, riskillä otin että lukee suoran putken eikä puomia. Kerkesin suoran putken päähän ja olin itse pysähdyksissä ja selkä menosuuntaan päin joten koiran olisi pitänyt ottaa kielto hypyltä mutta ei näköjään meillä toimi. Oikku pamautti suorasta putkesta, hyppäsi aidan ja otti sen mutka putken. Joten siitä hylly. Ei toiminut niin ei...
Viimeisenä ratana oli hypäri. Aika helpolta vaikutti mutta kun koira oli radalla tekemässä niin kulmat oli todella pahoja mitä rataan tutustumisessa ei tullut ajatelleeksi. Toisen esteen jälkeen Oikku pamautti suoraan miun jalkaan kun en ajatellut että se tulee niin kovasti ja en kerennyt alta pois. No härdelli oli jo valmis sen jälkeen. Meikän ohjaukset meni ihan sekaisin ja rata oli todella kunnon räpellysrata ja ikinä en varmaan oo niin paljon ääntä käyttänyt mitä nyt. Eli niitä viime hetken pelastuksia oli todella paljon. Lopussa olin tosi paljon Oikkua jäljessä mutta hyvin onneksi koira ohjautui niille oikeille esteille. Vähän tuuriakin pelissä =) Hypäriltä tehtiin todella karmea nolla, ohjaus oli sieltä sun täältä. Mutta nyt on eka merkintä kisakirjassa =)
Piti sitten maanantaina käydä reenaamassa tuo suoraputki hässäkkä. Todettiin reenikamujen kanssa että pää kääntyy mutta kroppa jatkaa matkaa eteenpäin. Kaveri veti lelulla ihan putken suulta tiukkaan takaisin päin mutta koira tulee putkesta pää kääntyneenä mutta kroppa jatkaa matkaa. Omituinen koira :O Hallinta reeniä tein etten laskenut putkeen vaan käänsin putken edessä mutta eipä auttanut sitten enää sen jälkeen kun suoritti suoran putken. Nyt sitten pidetään kisataukoa ja yritetään reenata tämä hallinta kondikseen. Sunnuntaina on vielä yhdet kisat mutta sitten tulee taukoa.
Pari viikkoa sitten oltiin Turussa Lentsun tokokurssilla. Taas tuli hyviä ohjeita ja vinkkejä. Niitä ollaan nyt sitten yritetty kotona toteuttaa. Lauantaina Oikku oli reeneissä vähän fleetu mutta sunnuntaina oli taas virtaa. Asiaan varmaan vaikutti perjantain pitkä matka sekä Vitin juoksu. Vitillä taisi olla vielä aika lähellä tärppipäivät. Siitä oon tyytyväinen että Oikku otti tosi vähän häiriötä. Kurssi pidettiin Kupittaan puistossa ja siinä liikkuu koko ajan ihmisiä ja koiria joten häiriötekijöitä on todella paljon. Kumpanakin päivänä hiekkakentällä oli vielä mätsäri. Myöhän ei hirveesti olla reenattu tuommoisessa häiriössä.
Paimennukset on myös aloitettu toukokuussa. Eka kerta meni todella hyvin. Kyllä se vaan muistaa mitä pitää aitauksessa lampaille tehdä. Työn alla on nyt hakukaarien opettelu. Yritetään saada Oikkua kiertämään vähän kauempaa jotta ei pöläytä lampaita kun menee liian läheltä. Kyllä on muuten vaikeaa ajatella mistä laitat koiran menemään ja mihin kohtaan itse sijoitut laumaa ja koiraa nähden. Paimennus ei todellakaan ole sitä että koira humputtelee menemään ja ajelee lampaita miten sattuu. Se on aika kurinalaistatouhua. Mutta sitäkin hauskempaa =)
Mutta kirjoittelen taas kun muistan....
sunnuntai 11. huhtikuuta 2010
Päivityksiä
Taas on jäänyt tämäkin päivittelemättä.
Oikun kanssa ollaan nyt pari kertaa käyty kisoissa. Meillä on ollut ongelmana reeneissä että ei olla pystytty tekemään yhdessä pitkää rataa. Vähänkin kun ohjaus on myöhässä tai epäselvää niin koira pongailee omia esteitä. Hyvä puoli tuossakin on että se on estehakuinen.
Maaliskuun lopulla käytiin oman seuran kisoissa, jossa tuomarina oli Rauno Virta. Tosi mukavat ja ohjattavat radat oli tuomari tehnyt. Sitten kisaraportti...
Eka radalta tuloksena 10 ja miinusaika n.10 sekkaa. Keppien aloitus oli tosi hyvä vaikka tultiin kovasta vauhdista mutta sitten keppien puolivälissä koira pyörähti itsensä ympäri ja jatkoi pienellä ohjauksella kepit oikein loppuun. En tiiä mitä tässä tapahtui, varmaankin itse jotain sanoin tai tein vaikka kepit pitäisi koiran osata sillä tavalla että pystyy vaikka kärrinpyörää heittämään niin koira tekee tehtävän loppuun. Siitä tuli eka vitonen.
Sitten oli tämmöinen kolmen esteen pyöritys jossa pyörityksen keskimmäisenä esteenä on muuri. No tottakai tämä blondi olettaa että koira lukee muurin ja en kunnolla ohjannut loppuun asti mutta mitenkäs kävikään. Koira kiersi todella nätisti koko esteen ja eikun vaan uudelleen koira laittamaan muurille. Siitä tuli meidän toinen vitonen.
Toinen rata oli aikamoista mylläkkää ja ohjauksellisesti todella huonoa. Tuloksena 25 ja miinusaikaa n.2 sekkaa. Viidennelle esteelle asti ohjaus tuntui todella hyvältä mutta sen jälkeen koko homma hajosi, miun virheistä. Aidalta tuli kielto, koska otin Oikun liian tiukkaan niin koira ei hypännyt sitä. Renkaalta tuli 2x5, ekana sivusta ohi ja korjauksessa laitoin tosi huonosta kulmasta koiran menemään joten tuli taas sivusta ohi. Kolmannella kerralla saatiin rengas onnistumaan. Keppien aloitus taas loistavasti mutta kesken kaiken pujottelun tuli pois. Ja eikun taas alusta aloittamaan. Ja sitten sain omalla ohjauksella toka vikan hypyn riman tulemaan alas. Mutta tyytyväinen koiraan pitää olla, koska nyt saatiin tehtyä rataa.
Eilen oltiin sitten Pieksämäellä kisaamassa ja tuomarina Kari Jalonen. Sieltä tuloksena tuttu 10 ja miinusaikaa n.5 sekkaa. Ohjauksellisesti eka rata ei tuntunut hyvältä, vähän oli sellainen olo että on myöhässä joka kohdassa. Taas yhden kerran tosi loistava keppien aloitus ja nyt ei ollut mitään ongelmaa että olisi yrittänyt kesken kaiken pois. Keppien jälkeinen aita oli meidän kompastuskivi. Vekkasin liian paljon ja kädet oli vähän turhan ylhäällä joten koira lähti takakiertoon. Sain ohjattua koiran sillä tavalla ettei hypännyt hyppyä takaisinpäin. Siitä eka vitonen. Tämän kompastuskiven jälkeen tuli keinu ja Oikku otti taas yhden kerran lentokeinun. Reeneissä on nimittäin aika paljon tullut lentokeinuja. Onneton pahvi kun ei älyä hidastaa vauhtia ollenkaan. Ja siitä tuli meidän toinen vitonen. Toka vikana esteenä oli rengas ja "omasta mielestäni" käänsin koiran jo edellisellä hypyllä suoraan linjaan renkaalle niin eikös se vaan hypätessä osu kylki edellä renkaan sivuun. Eli olisi pitänyt vielä tehdä töitä enemmän jotta koira olisi ollut ihan suorassa linjassa. Mutta onneksi lentokeinusta eikä renkaasta tullut mitään fyysisiä vammoja.
Toinen rata päättyi hyllyyn jo toisella esteellä. Toisena esteenä oli rengas ja siitä viistosti hyppy. No Oikku tuli renkaan ja sivutukien välistä ja kerkesi ottaa jo sen viisto hypyn. Eipä juuri ollut mitään tehtävissä kun oli jo miun ohjauksesta lukenut sen viistohypyn. Rata tehtiin reenimielessä loppuun eli pysäyttelin kontakteille ja annoin jonkun aikaa nokkia. Keinu tehtiin varman päälle eli otin vauhdin pois ja näin estin lentokeinun tekemisen.
Eli nyt taas tietää mitä pitää vahvistaa reeneissä.
Pikku hiljaa rupeaa löytymään se yhteistyö ja kyllä myö joskus ykkösistä noustaan sinne kolmosiin mut siinä voi mennä jonkun aikaa... =)
Oikun kanssa ollaan nyt pari kertaa käyty kisoissa. Meillä on ollut ongelmana reeneissä että ei olla pystytty tekemään yhdessä pitkää rataa. Vähänkin kun ohjaus on myöhässä tai epäselvää niin koira pongailee omia esteitä. Hyvä puoli tuossakin on että se on estehakuinen.
Maaliskuun lopulla käytiin oman seuran kisoissa, jossa tuomarina oli Rauno Virta. Tosi mukavat ja ohjattavat radat oli tuomari tehnyt. Sitten kisaraportti...
Eka radalta tuloksena 10 ja miinusaika n.10 sekkaa. Keppien aloitus oli tosi hyvä vaikka tultiin kovasta vauhdista mutta sitten keppien puolivälissä koira pyörähti itsensä ympäri ja jatkoi pienellä ohjauksella kepit oikein loppuun. En tiiä mitä tässä tapahtui, varmaankin itse jotain sanoin tai tein vaikka kepit pitäisi koiran osata sillä tavalla että pystyy vaikka kärrinpyörää heittämään niin koira tekee tehtävän loppuun. Siitä tuli eka vitonen.
Sitten oli tämmöinen kolmen esteen pyöritys jossa pyörityksen keskimmäisenä esteenä on muuri. No tottakai tämä blondi olettaa että koira lukee muurin ja en kunnolla ohjannut loppuun asti mutta mitenkäs kävikään. Koira kiersi todella nätisti koko esteen ja eikun vaan uudelleen koira laittamaan muurille. Siitä tuli meidän toinen vitonen.
Toinen rata oli aikamoista mylläkkää ja ohjauksellisesti todella huonoa. Tuloksena 25 ja miinusaikaa n.2 sekkaa. Viidennelle esteelle asti ohjaus tuntui todella hyvältä mutta sen jälkeen koko homma hajosi, miun virheistä. Aidalta tuli kielto, koska otin Oikun liian tiukkaan niin koira ei hypännyt sitä. Renkaalta tuli 2x5, ekana sivusta ohi ja korjauksessa laitoin tosi huonosta kulmasta koiran menemään joten tuli taas sivusta ohi. Kolmannella kerralla saatiin rengas onnistumaan. Keppien aloitus taas loistavasti mutta kesken kaiken pujottelun tuli pois. Ja eikun taas alusta aloittamaan. Ja sitten sain omalla ohjauksella toka vikan hypyn riman tulemaan alas. Mutta tyytyväinen koiraan pitää olla, koska nyt saatiin tehtyä rataa.
Eilen oltiin sitten Pieksämäellä kisaamassa ja tuomarina Kari Jalonen. Sieltä tuloksena tuttu 10 ja miinusaikaa n.5 sekkaa. Ohjauksellisesti eka rata ei tuntunut hyvältä, vähän oli sellainen olo että on myöhässä joka kohdassa. Taas yhden kerran tosi loistava keppien aloitus ja nyt ei ollut mitään ongelmaa että olisi yrittänyt kesken kaiken pois. Keppien jälkeinen aita oli meidän kompastuskivi. Vekkasin liian paljon ja kädet oli vähän turhan ylhäällä joten koira lähti takakiertoon. Sain ohjattua koiran sillä tavalla ettei hypännyt hyppyä takaisinpäin. Siitä eka vitonen. Tämän kompastuskiven jälkeen tuli keinu ja Oikku otti taas yhden kerran lentokeinun. Reeneissä on nimittäin aika paljon tullut lentokeinuja. Onneton pahvi kun ei älyä hidastaa vauhtia ollenkaan. Ja siitä tuli meidän toinen vitonen. Toka vikana esteenä oli rengas ja "omasta mielestäni" käänsin koiran jo edellisellä hypyllä suoraan linjaan renkaalle niin eikös se vaan hypätessä osu kylki edellä renkaan sivuun. Eli olisi pitänyt vielä tehdä töitä enemmän jotta koira olisi ollut ihan suorassa linjassa. Mutta onneksi lentokeinusta eikä renkaasta tullut mitään fyysisiä vammoja.
Toinen rata päättyi hyllyyn jo toisella esteellä. Toisena esteenä oli rengas ja siitä viistosti hyppy. No Oikku tuli renkaan ja sivutukien välistä ja kerkesi ottaa jo sen viisto hypyn. Eipä juuri ollut mitään tehtävissä kun oli jo miun ohjauksesta lukenut sen viistohypyn. Rata tehtiin reenimielessä loppuun eli pysäyttelin kontakteille ja annoin jonkun aikaa nokkia. Keinu tehtiin varman päälle eli otin vauhdin pois ja näin estin lentokeinun tekemisen.
Eli nyt taas tietää mitä pitää vahvistaa reeneissä.
Pikku hiljaa rupeaa löytymään se yhteistyö ja kyllä myö joskus ykkösistä noustaan sinne kolmosiin mut siinä voi mennä jonkun aikaa... =)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)